Emäntä kävi pari kertaa ryteikössä etsimässä Urpoa, mutta ei näkynyt mitään. Urpolla oli lähtiessä valopanta kaulassa, mutta siitäkään ei näkynyt vilaustakaan.
Lopulta oli kulunut jo tunti siitä, kun koirat olivat lähteneet pihalle, eikä Urpoa kuulunut takaisin. Emännällä alkoi olla jo pieni paniikki ja aivan kauhea huoli tietysti. Juuri kun emäntä oli pakannut Kärsän ja lapsen autoon lähteäkseen ajelemaan lähiteille, Urpo ilmestyi muina koirina pihalle ja hyppäsi autoon Kärsän viereen. Valopanta oli hävinnyt matkan varrella johonkin, siitä ei näkynyt jälkeäkään.
Helpotus oli valtava, mutta samalla emäntä oli todella vihainen. Urpo meni sisällä heti kerjäämään namia, mutta yhtään herkkua ei herunut karkulaiselle. Kaiken lisäksi Urpo haiskahti sonnalle eli hän oli taas känynyt syömässä jotain kakkaa metsästä.
Nyt Urpo pääsee pihalle vain remmissä tai jatkuvan valvonnan alaisena. Hän ei saa yhtään kadota metsään, ei hetkeksikään. Tällaisia epätoivon ja kauhun hetkiä ei kaivata enää ikinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti