Polulla ei näkynyt muita, mutta kun lähestyimme laavua, sieltä kuului ääniä. Siellä oli joku porukka, jolla oli pieni koira mukana, joten emme voineet jäädä sinne syömään eväitä. Oli pakko mennä vähän matkaa eteenpäin ja leiriytyä sammaleelle.
Onneksi teimme niin, sillä seuraavallakin taukopaikalla oli ihmisiä ja koira, joten sinnekään emme olisi päässeet.
Loppumatkasta alkoi sataa vettä kovasti, ihan kaatamalla. Onneksi koirilla oli sadetakit yllään, tosin heillä oli silti aivan kauhea kiire autolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti