Matkalla sateli vähän vettä ja oli säkkipimeää, mutta perillä taivas kirkastui ja päivänvaloa alkoi olla jo sen verran, ettei tarvinnut otsalamppua. Koiria pimeys ei tietenkään haitannut, he juoksivat aivan päättöminä pitkin aidattua aluetta.
Kärsällä ja Moonalla oli taas kerran tosi kivaa yhdessä, he ovat niin samanlaisia hölmöjä luonteeltaan. Moona intoutui pari kertaa ajohaukkuun, kun Kärsä pinkoi täyttä vauhtia. Sitten taas välillä he menivät omia teitään kunnes taas ottivat pienet painimatsit ja juoksupyrähdykset.
Urpo oli jäänyt kotiin vinkumaan, vaikka hän ei vaikuttanut halukkaalta lähtemään mukaan, kun ei kerran sohvalta noussut. Ehkä hänelle tuli surku, kun hän kuuli auton äänet ja tajusi, ettei Kärsä lähtenytkään tavalliselle lenkille. Ehkä Urpo pitää seuraavalla kerralla pakottaa mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti