
Koirametsässä on kiva olla, koska siellä voi olla täysin huoleti, ei tarvitse yhtään kytätä, että onko siellä muita tai näkyykö pusikon takana joku toinen koira. Eikä kukaan tule huomauttamaan, että koirien tulee olla kytkettyinä.

Koirilla oli tietysti oikein mukavaa pienestä sateesta huolimatta. Tunti meni nopeasti aluetta kierrellen, ja Kärsä ja Moona saivat juosta sydämensä kyllyydestä. Urpo innostui ottamaan muutaman juoksuaskeleen vain kerran, muuten papparainen vietti aikaa hajuja haistellen ja rauhassa liikkuen.
Kärsä hokasi taas vasta puolivälissä, että Moona on hyväntuoksuinen tyttökoira. Tällä kertaa meno ei onneksi yltynyt aivan mahdottomaksi eikä Kärsä hyppinyt Moonan selkään haitaksi asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti