Urpo teki juoksulenkillä aikamoisen tempun - kantoi kakkapökälettä suussaan ainakin kymmenen kilometriä! Hän bongasi sen juostuamme muutaman kilometrin ja kantoi sitä kotiin asti kuin suurempaakin aarretta. Ei ihmekään, ettei juoksemisesta meinannut tulla mitään.
Joka kerta kun Kärsä pysähtyi pissaamaan, Urpo pudotti pökäleen suustaan syödäkseen sitä pala palalta. Kotipihalla sitä oli vielä aika paljon jäljellä. Ehkä täytyy ensi kerralla ottaa kuonokopat käyttöön myös juoksulenkillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti