Viime viikolla, kun Urpo oli yhden yön poissa kotoa, niin Kärsä oli paljon rauhallisempi kuin yleensä. Hän ei riehaantunut jokaisesta ohiajavasta autosta eikä säntäillyt sisätiloissa edes ruokakupin kolahduksen kuultuaan.
Aika kultaa muistot, mutta nyt on kyllä sellainen muistikuva, että Urpokin oli rauhallisempi ennen kuin Kärsä liittyi laumaan. Ehkäpä meille ei enää tule kahta koiraa sitten kun aika jättää Urposta ja Kärsästä, niin ihania kuin he ovatkin sekä yhdessä että erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti