tiistai 31. tammikuuta 2017
Suuri elämänmuutos
Tilanne on nyt se, että isäntä lähti eilen ulkomaille työkomennukselle muutamaksi vuodeksi. Urpo ja Kärsä saavat siis tyytyä emännän seuraan toistaiseksi. Kyllä me pärjäämme muuten, mutta metsästyshommat jäänevät vähemmälle, ellei joku muu innostu viemään heitä metsälle.
sunnuntai 29. tammikuuta 2017
Huomionkipeys huipussaan
perjantai 27. tammikuuta 2017
Paksukaiset lääkärissä
Urpolla on ollut viime aikoina pientä virtsankarkailua. Joskus lattialle tulee joitakin tippoja, mutta yhtenä iltana häneltä tuli pissat "housuun" sohvalla. Eilen hän joutui siis eläinlääkärin vastaanotolle. Mitään vikaa ei löytynyt, joten lääkäri määräsi hänelle viiden kuukauden kuurin hormonilääkettä, jolla ongelma ehkä korjaantuu. Aika näyttää, loppuuko virtsankarkailu siihen. Edesmennyt Bertta-koira kärsi samasta ongelmasta ja söi ihan viimeisiin elinvuosiinsa asti hormonilääkettä, jolla virtsankarkailu loppui kokonaan.
Kärsä oli myös mukana eläinlääkärissä, sillä koirat saivat samalla rokotukset. Kärsän rokotus olisi vanhentunut vasta vuoden päästä, mutta hän sai sen nyt jo, jotta koirat olisivat samassa rokotusrytmissä. He kävivät puntarilla ja olipa aikamoinen yllätys: Urpo painaa lähes 35 kiloa, Kärsä 32 kiloa! Aiemmin kumpikin on painanut noin 30 kiloa. Liikuntamäärä ei ole muuttunut ainakaan oleellisesti, joten ehkä painonnousu johtuu uudesta ruuasta. Vaihdoimme kustannussyistä Canaganista Nutroon muutama kuukausi sitten, eikä uuden ruuan kanssa ole ollut mitään ongelmaa. Nyt täytyy vain pienentää annoskokoa hieman.
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
Laaduntarkkailija
lauantai 21. tammikuuta 2017
Uudet remmit taas kerran
Urpon remmi hajosi pari kuukautta sitten ja uudet ovat olleet haussa siitä lähtien. Kärsän remmi on vielä ehjä, mutta jostain syystä koiria on miellyttävintä taluttaa samanlaisilla remmeillä, joten hankintalistalla on ollut kaksi uutta hihnaa. Lukija vinkkasi Non-stopin vahvoista remmeistä, mutta ne ovat olleet vaikeasti saatavilla. Netistä ei tuntunut löytyvän, sillä ne olivat aina loppu varastosta. Sitten eräästä turkulaisesta eläinkaupasta löytyi, mutta vain yksi. Liikkeestä luvattiin ilmoittaa, kun varasto on saatu täydennettyä, ja nyt meillä on vihdoin molemmille koirille uudet remmit.
Suurena plussana niissä on vähän heijastinpintaa ja pehmeät kahvat, joita ei tosin vielä ole tullut kokeiltua ilman hanskoja. Ne ovat kolme metriä pitkät, mikä vähän mietitytti, mutta loppujen lopuksi pituus on ollut ihan hyvä. Urpo tykkää pyöriä ja hyöriä väkkäränä etsimässä hyvää kakkapaikkaa, niin nyt se onnistuu helpommin, kun on enemmän liikkumavaraa. Kärsä puolestaan pääsee nyt helpommin ojaan etsimään päästäisiä tai mitä lie etsiikään.
Kiitos vinkistä Tiinalle!
Suurena plussana niissä on vähän heijastinpintaa ja pehmeät kahvat, joita ei tosin vielä ole tullut kokeiltua ilman hanskoja. Ne ovat kolme metriä pitkät, mikä vähän mietitytti, mutta loppujen lopuksi pituus on ollut ihan hyvä. Urpo tykkää pyöriä ja hyöriä väkkäränä etsimässä hyvää kakkapaikkaa, niin nyt se onnistuu helpommin, kun on enemmän liikkumavaraa. Kärsä puolestaan pääsee nyt helpommin ojaan etsimään päästäisiä tai mitä lie etsiikään.
Kiitos vinkistä Tiinalle!
perjantai 20. tammikuuta 2017
Huolestunut Urpoeläin
keskiviikko 18. tammikuuta 2017
Tuliainen Amerikasta
Emäntä on nyt palannut kotiin reissustaan. Urpo ja Kärsä saivat totta kai tuliaisen, ihanan sorsan. He tykästyivät siihen välittömästi eivätkä olisi antaneet edes ottaa siitä hintalappua irti.
Olisi varmaan pitänyt tuoda saman tien kaksi sorsaa, sillä nyt koirat joutuvat pitämään sitä vuorotellen. Urpo on kiltti ja luopuu siitä aina välillä suosiolla, ja Kärsä on aina haukkana paikalla ottamassa sen itselleen.
Eiliseen asti sorsa piti myös ääntä, mutta sitten Kärsä päätti suolistaa sen, joten nyt on pelkkä "nahka" jäljellä. Saa nähdä pysyykö edes se ehjänä. Jos ei, niin sitten sorsan saaga saa tulla päätökseensä. Sorsaparka ei aavistanutkaan, että joutuisi floridalaisesta marketista joku päivä Suomeen Kärsäeläimen hampaisiin!
Olisi varmaan pitänyt tuoda saman tien kaksi sorsaa, sillä nyt koirat joutuvat pitämään sitä vuorotellen. Urpo on kiltti ja luopuu siitä aina välillä suosiolla, ja Kärsä on aina haukkana paikalla ottamassa sen itselleen.
Eiliseen asti sorsa piti myös ääntä, mutta sitten Kärsä päätti suolistaa sen, joten nyt on pelkkä "nahka" jäljellä. Saa nähdä pysyykö edes se ehjänä. Jos ei, niin sitten sorsan saaga saa tulla päätökseensä. Sorsaparka ei aavistanutkaan, että joutuisi floridalaisesta marketista joku päivä Suomeen Kärsäeläimen hampaisiin!
torstai 12. tammikuuta 2017
Vieraita!
Aina kun joku ajaa pihaan, koirat vauhkoontuvat ja alkavat haukkua. Sehän on ihan hyvä, niin kukaan asiaton ei ainakaan tunge sisälle väkisin, mutta jos tulijat ovat tuttuja, niin on vähän kurjaa ottaa heitä vastaan koirien vouhottaessa heidän ympärillään. Siksi laitamme koirat joskus vierashuoneeseen portin taakse odottamaan edes niin kauan, että vieraat saavat ulkovaatteet pois. Se on ihan hyvää harjoitusta.
maanantai 9. tammikuuta 2017
torstai 5. tammikuuta 2017
Joko taas?
Koirilla oli uudenvuoden tienoilla vähän rankkaa, kun isäntäväki valmisteli lattiaremppaa viemällä kirjahyllyn pois. Urpo taisi ajatella pahvilaatikoiden täyttyessä, että joko me taas muutamme uuteen kotiin. Hän oli kuitenkin enimmäkseen rauhassa ja tarkkaili tapahtumia sohvalta Kärsän viekusta.
Vuosi 2017 on alkanut koirien osalta ihan mukavissa merkeissä, sillä he ovat saaneet olla isännän remppa-apulaisina emännän reissatessa rapakon toisella puolen. Mikäs heidän on viettäessä lempi-ihmisensä kanssa laatuaikaa!
tiistai 3. tammikuuta 2017
Luunpihtaaja
Koirat saivat joululahjaksi ihanat luut, kiitos vaan lahjan antajalle! Kärsä kävi heti oman luunsa kimppuun ja hävitti sen kokonaan alta aikayksikön. Urpo sen sijaan ihmetteli ja vahti omaansa kyräillen, vaikka Kärsä oli toisella puolella huonetta. Lopulta Urpoa piti hieman uhkailla ottamalla luu pois hetkeksi, jotta hän söisi sen eikä vain vahtisi sitä.
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
Räkä poskella uuteen vuoteen
Uusi vuosi on alkanut rauhallisesti, vaikkei se ehkä välity kuvasta, kun kummallakin koiralla on räkä poskella. Kaikki paitsi isäntä menivät nukkumaan ennen puoltayötä. Meille kuului aika paljon pauketta illalla ja yöllä, paljon enemmän kuin aikaisemmin, tosin eipä se juuri haitannut. Kärsä haukahteli alkuillasta pamahduksille, mutta tajusi sitten olla hiljaa. Päivällä tienposket olivat täynnä rakettiroskaa. Toivottavasti ilotulittajat käyvät keräämässä ne pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)