Eilinen päivälenkki oli oikein mukava hiostavasta säästä huolimatta. Eräältä pihalta kuului koiran haukunta ja kun pääsimme talon kohdalle, pihalta juoksi koira tielle. Ensimmäinen reaktio meillä kaikilla oli säikähdys, mutta siitä toivuttuamme yllätys oli iloinen: koira olikin seisojanarttu! Pihalta kuului kutsuhuutoja, mutta koira ei ottanut kuuleviin korviin vaan jäi nuuskimaan Urpoa ja Kärsää, jotka tietysti olivat innoissaan uudesta kaverista. Yhteistuumin talutimme tyttökoiran takaisin omaan pihaan, ettei kävisi mitään vahinkoa. Törmäämme varmasti joskus uudestaan, mikäli koira ei ollut vain käymässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti