Onnenkalu Kärsä

Pikkuveljellä oli tänään tärkeä futismatsi, joka meni lopulta hyvin.



Ehkä siihen vaikutti Kärsälle annettu hali ennen lähtöä.

Taas retkellä

Tästä viikosta tulikin oikein retkeilyviikko! Kävimme vielä Teijolla kiertämässä Onnelannummen reitin, joka on papparaiskoirillekin sopivan pituinen.



Urpolle meinasi tulla evästauolla itku eväiden perään, mutta hän pääsi lopuksi siivoamaan pullanmurut nuotiopaikalta. Ja olihan taas hienot maisemat!

Vielä kerran tupasvillat

Tämä aika vuodesta on niin kaunis, kun kaikki kukkii, myös tupasvillat. Piti ihan lähteä luontopolulle asti katsomaan niitä. Marttilassa on ihanan suomaisemat, joita kävimme aiemmin ihailemassa tosi usein, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle.

Vihdoin treffeillä

Aamu alkoi tänään vauhdikkaasti koirametsässä Moonan kanssa. Emme olekaan nähneet Moonaa pitkään aikaan, koska hänellä on ollut terveyshuolia. Nyt kuitenkin Kärsä pääsi juoksemaan sydämensä kyllyydestä, kun Moona jahtasi ajohaukun kera pitkin koirametsää. Urpo haahuili omia menojaan ja väisteli nuorempiaan.

Retkikausi jatkuu

Juhannuksen jälkeen arki on jälleen alkanut, mutta ei hätä ole tämän näköinen, sillä emäntä on vielä lomalla. Lähdimme siis viettämään lomapäivää luontopolulle.



Siellä oli melko märkää ja Urpo oli vähän tyytymätön. Hän joutui taiteilemaan, ettei kastelisi tassujaan. Oli kuitenkin ihan mukava retki.

Isännän kanssa lenkillä

Emäntä ja pikkuveli lähtivät reissuun juhannukseksi, mutta onneksi isäntä jäi koirien kanssa kotiin. Urpo pääsee nauttimaan rauhallisista kävelylenkeistä lempi-ihmisensä kanssa. Kärsä taas voisi kaivata vähän enemmän vauhtia.

Tilanne rauhoittunut

Urpo on nyt syönyt riisiä ja raejuustoa, ja vatsan tilanne on taas vaihteeksi rauhallinen. On siis aika ryhtyä juhannuksen viettoon juhannusruusujen äärellä.

Huoli Urposta

Palasimme tänään kotiin mökkireissusta. Matka meni muuten hyvin, mutta Urpon vatsa vaivasi koko reissun ajan.



Viimeisenä yönä Urpo pyysi ulos noin tunnin välein, joten unet jäivät erittäin lyhyiksi. Ajomatka kesti kolmisen tuntia ja se oli tarkoitus ajaa yhtä soittoa, mutta jo Tampereen kohdalla Urpo nousi istumaan takakontissa ja vaikutti vähän levottomalta. Sitten hän kuitenkin rauhoittui ja meni makoilemaan, joten matka jatkui.

Jossain Tampereen ja Turun välisellä tiellä on siltaremppa, jonka takia käytössä on vain yksi ajokaista. Jouduimme pysähtymään siihen punaisiin valoihin ja juuri siinä kohtaa Urpo alkoi äheltää takakontissa jotain. Sen jälkeen autossa levisi paha haju, ja oli pakko pysähtyä tien viereen heti, kun se oli mahdollista. Takakontista löytyi kasa ripulia, sitä oli myös Urpon takapäässä. Onneksi ripulia ei ollut auton verhoilussa, vaan muovikaukalossa ja peitoilla, jotka menivät roskiin.

Nyt on kyllä aikamoinen huoli Urposta, jonka ripuli on kestänyt pienellä tauolla jo monta päivää. Yleisvointi on ihan hyvä ja ruoka maistuu, mutta jos ripulointi ei lopu, niin eihän tässä ole kuin yksi vaihtoehto. Mihinkään tutkimuksiin ja hoitoihin emme Urpoa enää vie. Jos kotihoito ei auta, niin sitten voi olla Urpon aika poistua keskuudestamme...

Himoksella juoksemassa

Kärsä pääsi tänä aamuna juoksulenkille Himokselle. Reitti oli alkuun vähän nouseva ja sitten oli aika jyrkkä lasku. Kilometrejä kertyi 13, ja noin kahdeksan kilometrin jälkeen alkoi sataa. Lopuksi satoi niin kovaa, että Kärsälläkin oli lopulta turkki ihan läpimärkä.

Vetovaljaita ei tullut mukaan reissuun, mutta onnistui se juoksu tavallisella remmillä ja pannallakin. Välillä oli hankalaa, kun Kärsä veti, mutta enimmäkseen hän jolkotteli vierellä.



Lenkin jälkeen Kärsä pääsi sohvalle lepäämään Urpon ja ihmistyynyn kanssa. Urpollakin oli hyvä aamu, koska ripuli ei enää vaivannut.



Iltapäivällä pyörähdimme vielä Synninlukon rotkolaaksossa. Tietysti kohdallemme osui hillitön sadekuuro, joka kesti tasan sen ajan, jonka rotkolla vietimme. Urpo ei ollut ollenkaan tyytyväinen. Sateesta huolimatta metsässä oli aika paljon sääskiä, joten senkään takia emme viihtyneet kovin pitkään.



Paikka oli kuitenkin todella hieno, vaikkei se kuvissa näytä oikein miltään. Kalliot kohosivat korkealle ympärillämme ja metsä oli kuin sadusta.

Eilisen retken jälkeen olimme vähän aikaa mökillä ja lähdimme sitten vielä iltalenkille. Sipikin lähti mukaan, koska lenkki oli ihan lyhyt.



Tiineenä oleva Nukka nukkui Sipin pedissä. Kärsäkin malttoi nukkua rauhassa sohvalla eikä enää yrittänyt tunkea makuuhuoneeseen.




Kuva A.S.



Aamulla oli seuraavan seikkailun aika. Oli vähän sateinen sää, joten päätimme ensin käydä katsomassa Juveninkosken vesiputousta. Sipi jäi taas mökille lepäämään, mutta kuvan turistiryhmä pääsi nauttimaan maisemista.



Vesiputoukselta suuntasimme Jämsään retkeily- ja kuntouolureitille, joka oli hyvin sekava ja sekavasti merkitty. Leveitä polkuja risteili sinne tänne eikä kylteistä saanut selvää. Ilmeisesti reitistön rakentaminen oli vielä kesken. Löysimme kuitenkin puoliksi sattumalta juuri tehtyyn näköalatasanteen ja ison laavumaisen rakennelman, jolla söimme eväät.



Urpolla oli taas vatsa ihan kuralla, joten kävimme samalla reissulla apteekissa hakemassa Kaopektiä. Toivottavasti se auttaa, jotta Urpolle voisi antaa ruokaa kunnolla rankkojen retkien jälkeen.