Vappu-uinti

Saimme vapuksi isännän kotiin ja koirat pääsivät heti metsään lenkille ja pienelle vappu-uinnille.

Tupetus uusissa sfääreissä

Kärsä on kova poika tupettamaan eikä hän halua luopua siitä silloinkaan kun sohvalle ei mahdu. Niinpä hän työntää kuononsa vaikka pikkuveljen patjan alle, jos ei ole saatavilla muuta paikkaa.

Karvanlähtöaika?

Heti imuroinnin jälkeen lattia on täynnä pieniä ruskeita karvoja, joten vaikuttaisi siltä, että Urpolla ja Kärsällä olisi karvanlähtöaika. Lyhytkarvaisilla koirilla se ei ehkä ole yhtä ilmeinen kuin esimerkiksi valkoisilla paimenkoirilla, mutta kyllä kai lyhkäreiltäkin voi lähteä enemmän karvoja aina välillä.



Urpo ja Kärsä ovat päässeet harjattaviksi parina päivänä. Urpo tykkää kovasti ja tulee aina oikein tyrkylle, mutta Kärsä ei niinkään välitä. Hänellä on aina kiire muihin hommiin.

Koiranpäivä

Tänään vietetään kansallista koiranpäivää. Urpo ja Kärsä ovat tämän talouden parhaita koiria, joten he saivat onnittelulaulun heti aamusta. Päivän muu ohjelma on ollut seuraavanlaista:


Ruuan odottelua

6.10: Ulos pissalle ja sen jälkeen aamupalaksi jauhelihaa
8.30: Emäntä nousi vihdoin sängystä lopullisesti ja koirat pääsivät käymään pihalla taas.
11.00: Päivän pitkä lenkki, melkein 9 km, jonka jälkeen pihahommia vähän aikaa
14.00: Urpo alkoi kerjätä ruokaa ja säpsähti pystyyn joka kerta kun emäntä liikahti.
15.10: Vihdoin ruoka-aika, nappula-ateria ruokaöljyllä ja vedellä höystettynä
17.00: Alkuiltalenkki eli pari kilsaa tienvarsien nuuhkimista

Ilta menee yleensä lepäillessä, niin tänäänkin. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä päivä, vaikka ruuan saaminen kestikin koirien mielestä liian kauan.

Tynkäkynsi

Kärsän poistetun kynnen tilalla on nyt vaalea tynkä, joka ei näytä enää vaivaavan millään tavalla. Uutta kynttä ei vielä näy eikä sitä välttämättä tule ollenkaan. Ei kyllä haittaisi, jollei sitä tulisi, sillä nyt on vähemmän leikattavaa kynsipäivänä.

Takaisin metsään

Lumet ovat sulaneet joka paikasta, ja nyt pääsemme taas lenkkeilemään metsässä! Talvi kestikin yllättävän pitkään, sillä emme ole käyneet metsässä koko porukalla varmaan kahteen kuukauteen. Nyt kelpaa taas työnnellä lastenvaunuja polkuja pitkin.

Valkoisten luona Saksassa

Emäntä oli pikkuveljen kanssa Villan ja Sipin luona muutaman päivän viikonvaihteessa, ja Urpo ja Kärsä olivat hoitolassa sen aikaa. Siellä oli onneksi kaikki mennyt hyvin, hoitajat "kehuivat" heitä innokkaiksi ja niin he todella olivatkin, kun emäntä tuli hakemaan heitä. Siinä taisi tulla muutamat mustelmat ihoon, kun koirat innostuivat niin kovasti tutusta hahmosta.



Saksassa oli taas mukavaa katsella, kun koirat kulkivat vapaana joka puolella kaupunkia, eikä kukaan tullut valittamaan eikä missään näkynyt koiratappeluita. Villa ja Sipi kävivät moikkaamassa vastaantulevia koiria ihan rauhassa enimmäkseen. Koirat nuuhkaisivat toisiaan, ottivat toisinaan pari juoksuaskelta yhtä matkaa ja palasivat sitten aina omistajansa luokse.



Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että kukaan pitäisi koiraa vapaana yleisessä käytössä olevassa puistossa. Myönnettäköön, ettei olisi kovin kivaa, jos vastaan tulisi kouluttamaton taistelukoira ilman remmiä, mutta suurin osa koirista tulisi varmasti ihan hyvin toimeen, jos niitä pidettäisiin pienestä pitäen vapaana melkein aina ja jos koirat saisivat kohdata toisensa omaan tahtiin ilman mitään rajoittavia remmejä.



Kärsän kanssahan moinen ei onnistuisi enää ollenkaan, sillä hän ei ole tottunut muihin koiriin ja sekoaa jokaisesta vastaantulijasta. Jos häntä olisi pentuna viety paljon kaupungille ja pidetty vapaana esimerkiksi metsässä, niin elämä olisi paljon helpompaa.

Fasulenkki

Tämän talven lenkkipolkumme varrella on ollut fasaaneja. Joskus ne juoksevat tielle, mutta aika usein ne pysyttelevät pusikossa, mistä koirat kyllä bongaavat ne. Ikävä kyllä linnut palloilevat toisten pihoilla, joten koirilla ei ole mitään asiaa seisomaan niitä sen kummemmin. Tulisivat joskus meidänkin pihalle!

Harmaantuva nelivuotias

Kärsä on nyt pikkuhiljaa alkanut harmaantua. Leuassa on jo pieni kaistale harmaita karvoja. Urpo oli nelivuotiaana paljon harmaampi, mutta hänellä naaman vanheneminen alkoikin jo parivuotiaana.

Luonto herää

Nyt koirista huomaa selvästi, että kevät on tullut. Etenkin Kärsä kulkee koko ajan tutka päällä valmiina hyökkäämään, jos jossain pomppii orava tai lintu. Välillä on hiukan hankalaa lenkkeillä, kun tuntuu, että joka pusikosta lennähtää lintu suoraan koirien nokan eteen. Mutta ihanaa aikaahan tämä on!