Pääsiäislenkki nro 2

Edellinen lenkki meni ihan ok, joten Urpo pääsi mukaan myös pääsiäisen toiselle juoksulenkille. Nyt olikin vuorossa pidempi lenkki, josta tuli lopulta 20 kilometrin pituinen.



Urpo oli melkoisen rasittava, sillä häntä sai vetää perässä ja kiskaista aina uudestaan vauhtiin. Kärsän kanssa olisi ollut kiva juosta kovempaa, mutta Urpon takia oli taas pakko mennä rauhallista vauhtia. Vasta kotona emäntä huomasi, että Urpon toisesta takatassusta tuli verta. Haava oli onneksi vain jossain varpaiden välissä, niin ei sentään ollut polkuantura rikki. Verenvuoto loppui melkein heti pesun jälkeen.

Möhömaha lekottelee

Urpo oli nuorena niin mahdottoman hoikka, että silloin ei olisi voinut uskoa, että hän vielä joskus olisi paksu!

Pääsiäislenkki nro 1

Oli niin nätti aamu, että oli pakko lähteä juoksulenkille. Tarkoitus oli, että vain Kärsä olisi lähtenyt emännän kanssa, mutta Urpo tunki itsensä väkisin mukaan.



Lenkki meni lopulta ihan hyvin, vaikka piti Urpon takia vähän himmailla vauhtia. Hän ei kuitenkaan jättäytynyt kivireeksi vaan juoksi suurin piirtein vierellä.

Pääsiäispupu

Urpo saa isoine korvineen olla pääsiäispupu paremman puutteessa. Harmi, ettei häntä voi laittaa piilottamaan suklaamunia, sillä ne hän söisi vain itse.

Kivireki

Urpon juoksuinto näyttää kadonneen kuin tuhka tuuleen. Tänään kävimme juoksemassa maltillisen 12 kilometrin lenkin ja Urpo oli heti alkuun jo kuin perässä vedettävä kivireki. Emäntä meinasi jo kääntyä takaisin ja viedä Urpon kotiin. Kärsä oli täynnä intoa ja olisi juossut paljon kovempaa, mutta Urpon takia oli pakko himmata.



Ehkä siihen vaikutti sekin, että keli oli hyvin märkä aamuisen räntäsateen vuoksi. Urpo juoksi tien reunassa sohjossa, koska asfaltilla taisi olla liikaa vettä hänen makuunsa.

Saa nähdä pääseekö Urpo seuraavalla kerralla mukaan ollenkaan vai pitääkö hänet jättää juoksulenkin ajaksi kotiin taas.

Viriili seniori

Kärsällä on nyt erittäin hankalaa: jossain lähistöllä on ilmeisesti juoksunarttu, ja Kärsä on ihan sekaisin. Hän vaeltaa kotona ympäriinsä ja vinkuu eikä rauhoitu ollenkaan. Aamulla hän alkaa vinkua ja vaeltaa aikaisin, kunnes koko perhe on herännyt. Lenkillä hän menee kuono maata pitkin ja jää haistelemaan ikuisuuksiksi. Toivottavasti tilanne helpottuu pian!

Huhti- vai helmikuu?

Nyt on kuin olisi Lapissa keväthangilla! Tänä aamuna maassa oli lumikinokset ja pakkasta oli kymmenen astetta, joten tunnelma oli kuin helmikuussa. Ainoa ero on se, että aurinko nousee jo kuuden jälkeen. Sen takia koirilla ei ollut takkeja aamulenkillä, koska aurinko kuitenkin lämmittää ilman nopeasti.

Suuri järkytys

Tänä aamuna sai kyllä hieraista silmiään, sillä yön aikana pihalle oli ilmestynyt kauhea kinos. Lunta tuli koko päivän niin paljon, että sitä piti kolata hiki hatussa. Koirat eivät olleet tyytyväisiä. Urpo ei halunnut olla pihalla mukana kolaamassa eikä Kärsäkään nauttinut ulkoilusta.



Naapurin koira sen sijaan ilmestyi jostain meille ja oli mukana lumitöissä.

Urpon urotyö

Urpo oli tänään mukana juoksulenkillä ja jaksoi hyvin 18,5 kilometrin lenkin. Välillä hän jäi hiukan jälkeen, mutta juoksi pääasiassa emännän vierellä. Ehkä siihen vaikutti se, että oli Urpon lempisää eli aurinkoa taivaan täydeltä. Tassutkaan eivät kastuneet, koska pakkasta oli lähtiessä 12 astetta. Auringossa oli kuitenkin mukavan lämmin.

Takkikausi jatkuu

Valitettavasti tämä ei ole aprillipila - nyt on parina aamuna ollut pakkasta yli kymmenen astetta, joten koirillekin on pitänyt pukea paksut takit. Ja luntakin on taas hiukan. No, eipähän joudu tassupesulle lenkin jälkeen!