Vihdoin kotona

Itäisessä Suomessa oli mukavaa, mutta kotona on tietysti parasta! Onneksi meillä on täällä varsinaisessa Suomessakin hienoja polkuja.



Koirat sekosivat emännän kotiinpaluusta niin, että riekkumisesta ei meinannut tulla loppua. He pääsivät heti pitkälle metsälenkille ja olivat niin innoissaan, että heräsi epäilys siitä, kuinka paljon (vähän) he oikein ovat päässeet isännän kanssa lenkille emännän reissun aikana.

Urpo oli ainakin päässyt sen verran, että hän oli kerennyt hotkaista noin kilon mutapaakun suuhunsa tienposkesta. Nyt sitten odotellaan vain milloin alkaa ripuli...

Etätyöläisen lämmike

Kärsä kaipaa aina välillä huomiota ja kiipeää etätyöläisen syliin lämmittämään. Samalla saattaa firman tietoturva kärsiä, kun tietoa vuotaa Kärsän suuriin korviin, hups!

Sillä välin idempänä

Urpo ja Kärsä seuraavat kotona isännän kanssa etäluentoja sillä aikaa, kun emäntä ja pikkuveli retkeilevät idempänä Sipin ja Nukan kanssa. Valkkareilla on kyllä hyvät oltavat, kun he pääsevät joka päivä retkelle uusille poluille ja saavat mennä välillä uimaankin kauniissa maisemissa.

Toiveikas Kärsä

Kärsä on ahkerasti odottanut ikkunan ääressä, että emäntä ja pikkuveli palaisivat reissusta. Hän on rötvännyt sohvalla Urpon viekussa ja käynyt aina välillä moikkaamassa läppärillä työskentelevää isäntää.

Ihan epäreilua!

Kanalinnustus on alkanut ja lintukoirien pitäisi olla hommissa jo, mutta Urpo ja Kärsä joutuvat olemaan vain kotona. Kaiken lisäksi emäntä lähti tänään reissuun pikkuveljen kanssa ja jätti koirat kotiin, vaikka heidän oli tarkoitus lähteä mukaan mökkeilemään. Se ei kuitenkaan käynyt, koska matkaseurueeseen kuuluvalla Nukalla on alkanut ensimmäinen juoksuaika.

Onneksi isännällä on sentään etäviikko, niin Urpo ja Kärsä saavat olla kotona lempi-ihmisensä kanssa.

Autoon jämähtänyt

Kärsä jäi kauppareissun jälkeen auton peräkonttiin makoilemaan, vaikka luukku oli auki ja Urpo hypännyt pois aikoja sitten. Lopulta pikkuveli meni houkuttelemaan Kärsää pois autosta, mutta tämä halusi loikoilla siellä. Onhan pienen auton peräkontti toki varmasti ihan miellyttävä nukkumapaikka peittoineen päivineen.

Kärsä vauhdissa

Kun emäntä oli eilen selvinnyt Urpon ripulimatoista, oli aika lähteä Kärsän kanssa juoksemaan. Kärsä oli taas intoa täynnä ja veti oikein hyvin - 13 kilometrin lenkki taittui tunnissa. Urpo oli kovasti lähdössä mukaan ja nosti äläkän, kun hänet jätettiin kotiin, mutta oli lopulta kuitenkin tyytyväisenä isännän kanssa.

Sunnuntaiylläri

Urpolla oli muutama viikko sitten ripuli viimeksi ja nyt taas. Emäntä heräsi aamulla puoli viideltä kamalaan käryyn, joka tuli mistäs muualtakaan kuin olohuoneen matoilta. Urpo oli onnistunut ripuloimaan molemmille matoille, jotka lähtevät heti arkena pesulaan.

Nyt herää tietysti jälleen kerran kauhea huoli Urposta, kun niin usein on ripulia. Aikaisemmin Kärsä oli jatkuvasti löysävatsainen, mutta nyt kun hän ei enää syö kalaa, niin siitä ongelmasta on päästy. Nyt kun vielä keksisi mikä ongelma Urpolla on... Vai onko kenties syöpä.

Kiltit mummunpojat

Nyt kun mummu on säännöllisesti meillä hoitamassa pikkuveljeä, hän hoitaa tietysti samalla myös koiria. Mummu alkaa kuulua vakiokalustoon sen verran, että koirien on pakko päästä syliin koko ajan. Onneksi he ovat olleet kiltisti tähän mennessä ja ovat sen varjolla päässeet myös ulkoilemaan mummun kanssa. Ei mene hyvä auringonpaiste hukkaan, kun pääsee mukaan pihalle!

Taas suru-uutinen

Kato käy Urpon pentueessa - nyt on enää neljä jäljellä kahdeksasta, sillä Vimma-sisko on päässyt koirien taivaaseen. Vimma oli aina ihan Urpon kaksonen ulkonäöltään, he jopa vanhenivat ihan samalla tavalla naamasta ja tassuista haarmantuen.

Lepää rauhassa, Vimma.

Kuvassa Urpon ja Vimman leikkejä pentutreffeillä heinäkuussa 2011.