Kaikki, ihan kaikki kelpaa

Kärsän ahneus ja persous kaikelle on ihan omaa luokkaansa. Hän oli viikonloppuna jonkun hetken Urpon kanssa kahdestaan sisällä, kun isäntäväki oli pihalla hommissa ja hän oli sillä aikaa imaissut kitusiinsa chilipaprikan keittiön pöytätasolta! On mahtanut olla aikamoinen makuelämys.

Vuoden harmain päivä?

Joidenkin laskelmien mukaan marraskuun neljästoista on vuoden harmain päivä. Tänä vuonna se ainakin alkoi puolipilvisenä, eikä ollut lainkaan niin harmaata kuin voisi olettaa, joten koirat pääsivät juoksulenkille.



Lenkki meni oikein hyvin. Kärsä oli liekeissä, ja Urpo jaksoi myös hienosti. Vain ihan lopussa tuli pieni vastoinkäyminen, kun naapurissa kylässä olleet koirat tukkivat tien, joten jouduimme kävelemään viimeiset pari sataa metriä välttääksemme kohtaamisen.

Karkuretkien loppu

Kärsällä on metsästysreissujen aikana ollut lainassa Kuuran tutkapanta, mutta nyt hän sai oman. Kärsä voi siis jatkossa metsästää turvallisemmin, koska hänellä on tapana tehdä pitkiä reissuja lintuja hakiessaan. Hän voi saada tutkan kaulaansa myös pihalla, jos hän meinaa karkailla jonkun hajun perään.

Viaton mutta niin syyllinen

Isänpäivänä viime viikonloppuna meillä oli pari vierasta, joita varten isäntä oli tehnyt pellillisen pannukakkua. Kun koirat jätettiin sisälle keskenään noin puoleksi tunniksi ihmisten ulkoilun ajaksi, koko pannukakku oli hävinnyt parempiin suihin kelmun alta. Samaten pöydältä oli hävinnyt puolikas persimon. Siitä voi päätellä, että Kärsä oli asialla. Urpo nimittäin tuskin söisi mitään persimonia.

Kärsä oli hyvin syyllisen näköinen, kun ihmiset palasivat sisälle. Hän meni omalle patjalleen ihan litteäksi eikä katsonut päinkään. Taisi ahmatti tietää, että nyt tuli tehtyä virhe!

Kakkalenkki

Eilinen juoksulenkki meni aikamoiseksi sikailuksi koirien osalta! Ensimmäiset ainakin neljä kilometriä he pysähtyivät vähän väliä hotkimaan sontaa tienvarresta. Joku maajussi oli ajanut traktorilla ja jättänyt jälkeensä isoja paakkuja, ja lisäksi tiellä oli mennyt hevonen, joka oli vääntänyt isoja kasoja pitkin poikin.

Onneksi kuitenkin viimeiset yhdeksän kilometriä sujuivat paremmin, kun koirilla ei enää ollut mitä syödä. Urpokin oli ihan reippaana messissä. Tottahan sitä jaksaa, kun on massu täynnä ihanaa kakkaa!

Prinsessat patjalla

Eilisen aamulenkin jälkeen pikkuveli halusi vielä jäädä pihalle keinumaan, joten koiratkin saivat jäädä ulos. Muuten he olisivat vain ulisseet oven takana, kun emäntä ei tulekaan sisälle.

He eivät kuitenkaan viihtyneet pihallakaan, koska oli aika viileä ilma, ja he vain tärisivät häntä koipien välissä. He eivät voineet mennä terassille saati maahan makaamaan, koska oli niin märkää. Siispä heille oli pakko hakea varastosta vanhan sohvan divaanipatja, joka säästettiin aikoinaan juuri tällaisia tilanteita varten.



Sekään ei tosin riittänyt prinsessoille, vaan heille piti hakea vielä takit peitoksi. Kyllä on vaikeaa olla lyhytkarvainen prinsessakoira!

Joka paikka karvoissa

Kärsällä on nyt joku karvanlähtöaika meneillään, sillä karvoja on joka paikassa. Jos silittää Kärsää, käteen jä hirveä kasa irtokarvoja. Sohva, lattiat, peitot, tyynyt - kaikki on täynnä karvoja. Täytyy hankkia uusi harja, jotta edes osa karvoista jäisi pihalle.

Urpon pieni ystävä

Eräänä päivänä Urpo ei mahtunut sohvalle mihinkään muualle kuin pikkuveljen kylkeen kiinni. Se kelpasi papparaiselle, joka nukkui tyytyväisenä pientä ystävää vasten.

Bäkkärin tuho

Urpon vanha Back on Track -loimi on kokenut kovia Kärsän käsittelyssä, ja sitä on parsittu kasaan ties kuinka monta kertaa. Tänäkin vuonna metsästysreissun yhteydessä Kärsä pääsi autossa käsiksi bäkkäriin ja repi sen taas rikki. Nyt se on niin riekaleina, että lienee paras vaihtoehto hankkia uusi.





Vanhaan loimeen liittyy paljon muistoja, sillä se ostettiin Urpolle Junkkarista kisoja edeltävänä päivänä. Sittenhän Urpo voitti koko skaban ja sai palkinnoksi mm. uuden bäkkärin, jonka annoimme kasvattajan koirille, koska emme siinä vaiheessa olisi tarvinneet kahta samanlaista. Viime keväänä Urpon bäkkäri oli naapurin varsalla lainassa, koska se sattui syntymään etuajassa koko kevään kylmimpänä yönä.

Sääli luopua hyvästä ja hyvin palvelleesta takista, mutta nyt on varmaan oikea hetki luovuttaa sen suhteen. Seuraavaa loimea on paras olla jättämättä Kärsän ulottuville!

Remmiselkkaus

Jälleen kerran kävi niin, että isäntä unohti koirien remmit matkan varrelle metsästysreissulla. Kotoa löytyy onneksi vararemmejä, mutta ne eivät ole niin kivoja, joten emäntä kävi ostamassa heille uudet. Paikallisessa eläintarvikeliikkeessä ei ollut kovin suuri valikoima, siellä oli lähinnä nahka- sekä pienten koirien remmejä. Lopulta mukaan tarttui kaksi erilaista kaulapantaa sekä oranssit, kapeahkot remmit, jotka ovat käytössä osoittautuneet todella liukkaiksi.

Harmittaa kovasti se, että Kärsä oli juuri saanut Moona-ystävältä uuden remmin, joka oli todella hyvä. No, sekin saataneen takaisin ensi vuonna, jos isäntä menee samaan paikkaan metsälle kuin tänä vuonna.