Hikinen aamu

Kävimme eilen aamulla pitkästä aikaa juoksemassa. Tämä kesä ei ole ollut erityisen lämmin, mutta silti liian lämmin juoksuhommia varten, ja eilenkin Kärsä vain läähätti koko matkan. Urpollakin oli kuuma, vaikka hän oli perässä vedettävää mallia taas kerran. Vaikka kotona lämpömittari näyttäisi alle kymmentä astetta, niin heti kun aurinko alkaa paistaa, niin tulee kuuma.

Pupu-Urpo

Seisojat olisivat aika hassun näköisiä, jos niillä olisi pystykorvat. Tässä Urpon avustettu tyylinäyte.

Korvista puheen ollen, Urpolla ja Kärsällä on ihmeellisen puhtaat korvat siihen nähden, että niitä ei ikinä putsata erikseen. Pystykorvaisten Villan ja Sipin emäntä pani tämän merkille kerran silitellessään Urpoa ja Kärsää. Villan ja Sipin korvia pitää kuulemma putsata tämän tästä ja silti niissä on likaa, mutta Urpon ja Kärsän korvat pysyvät puhtaina itsestään.

Urpon kuivauspalvelu

Kärsä on hellepäivinä tykännyt käydä uimassa. Urpo sen sijaan tyytyy useimmiten nuolemaan Kärsän turkkia uinnin jälkeen, tosin kävi Urpo itsekin yhtenä päivänä pulahtamassa lammessa.

Pauke alkoi

Tänään alkaa sepelkyyhkyn ja peltohanhen metsästys, mutta meidän metsästyskoiramme ovat vielä kesälomalla, koska isäntä on reissussa. Heti aamulla viiden jälkeen alkoi kuitenkin kuulua pauketta ulkoa, joten ilmeisesti joku on ainakin päässyt metsälle heti aloituspäivänä.

Yötä samassa huoneessa

Emäntä on nukkunut tällä viikolla muutaman yön vierashuoneessa, koska mummu on ollut hoitamassa pikkuveljeä ja nukkunut tämän vieressä isossa sängyssä. Koirat ovat nukkuneet emännän kanssa vierashuoneessa ja ovat malttaneet pysyä lattialla omilla patjoillaan. Kärsä yritti ensimmäisenä iltana tunkea emännän sänkyyn, mutta saatuaan kiellon hän tyytyi olemaan lattialla.

Oli aika ihanaa nukkua koirien tuhinan keskellä, mutta on kuitenkin ihan hyvä, etteivät he saa tulla päämakuuhuoneeseen lainkaan. Ehkä siihenkin tottuisi, mutta kun koirat käyvät yöllä välillä juomassa ja sohvalla makoilemassa, niin kyllä siihen edestakaisintassutteluun herää.

Kiltit mummunpojat

Isäntä on reissussa tämän viikon, joten mummu on ollut hoitamassa koiria (ja näiden pikkuveljeä). Koirien jättäminen toisen vastuulle on aina hieman jännittävää, koska ikinä ei voi tietää mitä he keksivät isäntäväen poissaollessa, mutta tällä kertaa kaikki on mennyt hyvin.

Koirat pääsivät tänään pihalle mummun ja pikkuveljen kanssa ja olivat olleet oikein kiltisti. He olivat vain rötvänneet auringossa eivätkä yhtään olleet lähteneet huitelemaan mihinkään. Se pelottaa aina eniten, että he lähtevät jonnekin eivätkä tule käskystä takaisin. Isäntäväki osaa hieman arvioida, että onko kyseessä kakkaretki vai ovatko he karanneet, mutta eihän kukaan muu sitä voi tietää.

Kesä ilman pattia

Urpo on parina edellisenä kesänä kasvattanut kylkeensä patin, joka on aina hävinnyt itsestään. Tänä kesänä pattia ei ole ilmestynyt, joten ilmeisesti Urpo ei ole jaksanut tällä kertaa kasvattaa sitä.

Mahtava aamulenkki

Tänä aamuna Urpo ja Kärsä pääsivät lenkille sellaiselle reitille, jota emme ole pitkään aikaan kävelleet. Se menee asuinalueen läpi ja on liian pitkä, jotta pikkuveli voisi pyöräillä sen niin kuin hän tekee metsälenkeillä. Tänään kuitenkin pikkuveli oli hoidossa.

Reitillä oli niin hirveästi hajuja, että Kärsän kärsä oli varmaan ihan tulikuuma kaikesta haistelusta. Hän pysähtyi vähän väliä nuuhkimaan ja nuolemaan jonkun toisen koiran pissoja, eikä matka meinannut edetä lainkaan. Oli kuitenkin upea ilma ja kiva lenkki, jonka jälkeen kumpikin koira oli aivan kanttuvei.

Tekonukkuja

Kun Kärsä on tylsistynyt, hän nukkuu tekounta: kuorsaa kovaan ääneen, mutta avaa silmät välittömästi pienestäkin inahduksesta. Yleensä hän tekee niin, jos päivän pitkä lenkki on tekemättä ja hän aavistaa, että pian saattaisi olla lähtö.

Käheä pappa

Urpo on jo jonkin aikaa ollut käheä-ääninen innostuessaan. Jos esimerkiksi isäntä tulee kotiin, niin Urpo yrittää kiljua onnesta, muttei pysty. Kiljunta jää pelkäksi kähisemiseksi.

Urpo on yskinyt satunnaisesti viime syksystä lähtien, ja eläinlääkäri on kertaalleen kuunnellut hänen sydäntä ja keuhkoja eikä löytänyt mitään, joten ehkä hän ei vain vanhuuttaan enää pysty laulamaan. Tavallinen haukkuminen esimerkiksi naapurin kissalle onnistuu kuitenkin varsin hyvin.