Lentävä lenkki

Yleensä lähdemme juoksulenkille heti aamusta, mutta yhtenä päivänä emäntä sai inspiraation ja vei koirat juoksemaan työpäivän jälkeen. Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta kevyen lumipeitteen ansiosta näkyvyys oli silti hyvä.



Koirat olivat aivan liekeissä, Urpokin juoksi kuin viimeistä päivää. Lenkistä tuli todella vauhdikas. Ehkä siihen vaikutti se, että koirat tiesivät saavansa ruokaa lenkin jälkeen, toki vasta pienen levähdystauon jälkeen.

Häntä rikki

Juuri kun Kärsä sai vapauttavan tuomion maksavaivoista, niin hän aiheutti itselleen seuraavan ongelman: hännänpää meni rikki leikin tuoksinassa. Kärsä juoksi niin hurjana pallon perässä, että häntä ei pysynyt mukana menossa. Siitä tuli jonkun verran verta, mutta eipä sille oikein voi muuta tehdä kuin pyyhkiä ja toivoa parasta. Mitään sidettä siihen ei kannata askarrella, koska Kärsä saisi sen kuitenkin heti irti.

Talvinen aamu

Ensimmäistä kertaa tänä "talvena" koirille piti laittaa takit päälle ihan tavalliselle kävelylenkille. He ovat tähän mennessä käyttäneet takkejaan vain veneessä, mutta tänä aamuna mittari näytti -13 astetta, joten lämmikkeelle oli tarvetta.

Hoviompeljan korjaama takki oli ensimmäistä kertaa käytössä Kärsällä. Aikaisemmin takin kiinnityssysteemi oli todella kökkö, mutta nyt se pysyi hyvin päällä, kun remmi menee selän yli eikä vatsan alta niin kuin ennen.

Ei maksa vaivaa

Kärsä kävi tänään neljättä kertaa verikokeessa elokuisen käärmeenpureman jälkeen ja sai vihdoin ja viimein puhtaat paperit! Luultavasti hän oli kunnossa jo joulukuussa, mutta silloin verikokeen tuloksia vääristivät runsas raa'an lihan syöminen sekä rankka liikuntasuoritus päivää ennen lääkärikäyntiä.

Nyt voi vihdoinkin tehdä vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön. Kärsän tämänkertainen kärsäkkyys on maksanut isäntäväelle jo lähes 850 euroa verikokeineen, eikä summaan sisälly lääkkeisiin mennyt raha, koska "lääkkeet" ovat tukiravinteita, joita vakuutus ei korvaa. Niihinkin on mennyt monta sataa euroa.

Ruokarallin loppu?

Pieneen kotikaupunkiimme avattiin vuoden alussa uusi eläintarvikeliike. Vanha sulki ovensa joskus viime vuoden puolella, ehkä kesällä jo (?), ja siitä lähtien meidän on ollut pakko hakea koirille ruokaa jostain kauempaa.



Uudessa eläinkaupassa myydään Nutroa, jota Urpo ja Kärsä söivät ennen kuin sen saatavuus heikkeni siihen malliin, että sitä piti etsiä kissojen ja koirien kanssa ympäri maakuntaa. Uuden eläinkaupan kanssa kävi vielä niin hyvä tuuri, että Nutroa myytiin pilkkahintaan, koska se on menossa vanhaksi huhtikuussa.

Nyt meillä on monta säkkiä ruokaa varastossa, eikä jatkossa tarvinne ajella pitkin ja poikin nappuloiden perässä. Riippuu toki Nutron saatavuudesta, mutta jos sitä ei saa, niin toivon mukaan paikallisessa eläinkaupassa on jotain muuta seisojille sopivaa murkinaa.

Kivireki perässä

Urpo ei ollut tänään juoksutuulella laisinkaan. Aamulla sateli vielä vettä, kun emäntä raahasi koirat juoksulenkille, joten siinä saattoi olla syy Urpon haluttomuuteen.

Hän majoittui heti aamupalan jälkeen vierashuoneen sängylle eikä noussut sieltä ennen kuin emäntä avasi herkkukaapin. Urpo oli aivan lämmin ja uninen ja popparintuoksuinen, kun emäntä alkoi leikata kynsiä ja pakotti sitten vielä ulos lenkille.

Onneksi iltapäivällä tuli sentään aurinko esiin, Urpon lempisää.

Kamala kalaretki

Isäntä lähti sadetta uhmaten koirien kanssa kalaan tänään. Yleensä reissut kestävät koko päivän, mutta tänään kotiinpaluu koitti jo alkuiltapäivästä. Ulkona satoi vettä niin taukoamatta, että koirat olivat ihan surkeita ja märkiä. Aivan ihmeellinen helmikuun sää!

Nojatuoli metsässä

Tänään meitä odotti todellinen yllätys, kun tutulta metsäpolulta löytyi nojatuoli! Se oli niin likainen, että edes koirat eivät halunneet koskea siihen. Todella törkeää heittää roskia metsään, kun niiden oikea osoite on kaatopaikka, joka ei edes ole mahdottoman matkan päässä.

Diskopannat

Koirilla on nyt uudet diskopannat, koska heijastinliivit pysyvät niin huonosti päällä.

Heti aamusta kävi sellainen hassu sattumus, että koirat olivat vapaana pikkutiellä ja Urpo meni tien sivuun ryteikköön. Sininen panta vain vilkkui pusikossa. Sitten Kärsä lähti jonkun liikkuvan hahmon perään tiellä ja emäntä meinasi saada sydärin, kunnes tajusi, että hahmo oli Urpo, joka oli repinyt valopannan irti ja jättänyt sen ryteikköön.

Nyt on kiva, kun näkee pimeälläkin, missä koirat viilettävät.

Reipas alku uudelle viikolle

Tämä viikko sai vauhdikkaan alun, kun koirat veivät emännän pitkälle lenkille heti aamusta. Oikeastaan oli tarkoitus mennä juoksemaan jo viikonloppuna, mutta siihen ei oikein tullut tilaisuutta, joten oli pakko mennä vasta tänään.

Vakioreitti kulkee aika paljon maantietä pitkin, joten piti keksiä vaihtoehtoinen lenkki, koska arkena on liikennettä enemmän kuin viikonloppuaamuisin. Oli kyllä vähän jännittävää mennä keskustan läpi maanantaiaamun "ruuhkassa", mutta Kärsäkin selvisi siitä hienosti. Vastaan tuli muutamia koiria, jotka pystyimme ohittamaan menemällä tien toiselle puolelle.

Pituutta lenkille tuli 20 kilometriä. Reittiä olisi voinut jatkaa muutamalla kilometrillä kätevästi, mutta tällä kertaa paukut eivät riittäneet. Siis emännällä, koirat olisivat varmasti jaksaneet vielä, tosin hekin rojahtivat nukkumaan pariksi tunniksi, kun pääsimme kotiin.