Kohta alkaa metakka

Meillä ei ammuta raketteja, mutta tiedossa on silti menoa ja meininkiä. Urpo ja Kärsä ovat vihdoin lakanneet yskimästä, joten Villa ja Sipi ovat matkalla meille viettämään uuttavuotta.

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille lukijoille!

Tapanin sikailut

Tapaninpäivänä olimme sukujuhlissa maatilalla, minne sai ottaa koirat mukaan. Siellä oli muitakin koiria, jotka olivat onneksi kaikki narttuja. Siltä osin kaikki sujui hyvin, mutta valitettavasti muuten ei mennyt putkeen ainakaan Urpolla.



Urpo ja Kärsä komennettiin omille peitoille lattialle, mutta Urpo karkaili vähän väliä. Hän oli koko ajan ruokapöydän välittömässä läheisyydessä tai ihmisten ruoka-annosten äärellä lipomassa huuliaan. Häntä ei pidätellyt mikään.

Kärsä sen sijaan oli melkein kuin enkeli. Hän makoili kiltisti omalla paikallaan tai pöydän alla. Muutaman kerran hän lähti vaeltamaan ja sai narttukoirilta nenilleen liiallisesta lähentelystä johtuen.

Kaiken kaikkiaan oli kiva, että juhliin sai ottaa koiratkin mukaan. Ajomatka oli niin pitkä, että heille olisi muuten tullut pitkä päivä yksin kotona.

Kinkunsulatus

Pitkän kuivan kauden jälkeen oli tänään vihdoin aika ottaa vetovaljaat esille ja lähteä lenkille. Koirien yskän takia kova rasitus on ollut pannassa, mutta nyt sai riittää. Koirat ovat sitä paitsi juoksennelleet pihalla aina välillä eikä se ole aiheuttanut ainakaan välitöntä yskimistä.



Sää oli hyvä, keli ei. Tyyni ja kostea ilma takasi hengityksen helppouden, mutta emäntä joutui laittamaan nastalenkkarit pääkallokelin takia. Koirien tassutkin lipsuivat välillä.

Lenkki meni aivan yli odotusten, sillä Urpokin jaksoi vetää koko matkan. Hänhän ei ollut kovin kiinnostunut vetämisestä keväällä ja syksyllä, mutta nyt hän siis juoksi koko matkan edellä. Ehkä hän loukkaantui eläkepuheista sen verran, että hän päätti näyttää närhen munat epäilijöille!

Rento joulukoira

Kärsä on rentoilun mestari sille päälle sattuessaan. Tänään hän on viettänyt elämänsä viidettä joulupäivää sohvalla nilkat suorana roikkuen. Maailman hassuin seisojapoika!

Tontut takeissaan

Nyt on ollut niin kylmä, että koirat ovat saaneet pitää takkeja lenkillä. Eilen Urpo ei meinannut lähteä pihalle lainkaan ja jäi vain kuistille tärisemään. Sitten kun hän sai pompan ylleen, niin hän lähti lenkille ihan mielellään. Hänestä on tullut mukavuudenhaluinen pappa!

Tuo Kärsällä oleva takki on kyllä aivan liian iso. Siihen pitäisi keksiä joku ratkaisu. Ehkäpä hoviompelijallamme olisi jokin idea, miten siitä saisi pienemmän. Toisaalta tekisi mieli tilata toinenkin takki Pomppa-merkiltä, koska tuo Rekku-vainaan vanha takki on niin näppärä.

Mahdoton Urpo

Tämä päivä ei ole mennyt ihan putkeen Urpon osalta. Jo ennen aamupalaa hän oli tuhonnut pikkuveljen palapelistä yhden palan kokonaan. Ilmeisesti emännällä meni liian pitkään vessassa, kun Urpo ei kerran jaksanut odottaa ruokaansa! Palapelistä jää puuttumaan lammas, joten pikkuveli ei nyt sitten varmaan ikinä opi tunnistamaan ainakaan sitä.



Lenkillä Urpo hyökkäsi yhtäkkiä väärään reunaan ja hänet piti kiskoa takaisin lastenrattaiden vasemmalle puolelle. Kun olimme palanneet kotiin, koirat pääsivät ensin sisälle emännän jäädessä hetkeksi pihalle pikkuveljen kanssa. Sen hetken aikana Urpo oli mennyt isäntäväen sänkyyn ja tehnyt itselleen pesän puhtaisiin lakanoihin. Tosi kiva, kun makuuhuoneen pitäisi olla koirankarvatonta aluetta ja nyt sänky on täynnä karvoja!



Saimme eräältä tuttavalta ison kasan peuran luita, ja tänään koirat saivat maistaa. Ei ole suotavaa, että niitä kalutaan matolla, joten Kärsä sai mennä luunsa kanssa tuulikaappiin ja Urpo kodinhoitohuoneeseen. Kyseessä on myös turvallisuus, koska luista tulee helposti riitaa.

Kärsä söi omansa melko nopeasti ja pääsi sitten pois tuulikaapista. Urpo sen sijaan ei syönytkään luutaan, vaan seisoskeli sen kanssa kodinhoitohuoneen oven takana odottamassa, että pääsisi pois. Hän ei näköjään osaa syödä yksikseen. Lopulta luu oli otettava pois häneltä kokonaan ja vietävä roskiin. Ei ollutkaan ihan helppo tehtävä ottaa luuta Urpolta, sillä hän ei meinannut luovuttaa sitä emännälle. Onneksi hän ei tällä kertaa sentään murissut, niin kuin taannoin.

Kunpa loppupäivä menisi säyseämmissä merkeissä. Onneksi isäntä tulee tänään kotiin viettämään joululomaa ja pitämään Urpon kurissa!

Houkutus

Pikkuveljellä on uusi pipo, jossa on oikein ihanat tupsut. Urpo meinaa aina mennä repimään pipon taaperon päästä, tänään hän itse asiassa tekikin niin. Se on tietysti ehdottoman kiellettyä, mutta Urpohan ei nykyään välitä säännöistä tuon taivaallista.

Se ei mee pois

Antibioottikuuria on nyt takana useampi päivä. Sunnuntaina Urpo yskähti taas lenkillä, kun hän haisteli edellä menevän ihmisen jälkiä ja veti remmissä panta kaulassaan. Eilen Kärsä yskähti pihalla. Nyt he saavat käyttää valjaita lenkillä, etteivät ainakaan kaulapannat aiheuttaisi yskimistä.



Taudilla tuntuu olevan sellainen kaava, että ensin koirat eivät yski kahteen päivään, sitten kolmantena päivänä Urpo yskii ja neljäntenä Kärsä. Kyse on yksittäisistä yskähdyksistä, jotka eivät toistu, mutta selviä yskähdyksiä ne silti ovat.

Pitää nyt odottaa lääkekuurin loppuun asti ja ruveta sitten miettimään mitä tehdä. Olo alkaa olla epätoivoinen, jos antibioottikuurikaan ei auta, mutta toivottavasti eläinlääkärillä on vielä joku ässä hihassaan.

Musertava ajatus

Urpo on temppuillut viime aikoina huolella: mennyt isäntäväen sängylle nukkumaan, kerjännyt ruokaa pöydästä, rikkonut kynän, riehunut pihalla pikkuveljen ympärillä. Useampi taho on esittänyt ajatuksen, että ehkä sekoilu johtuu siitä, että Urpo ei saa tarpeeksi huomiota.



Aivan kauhea ajatus! Vaikka tottahan se on, että huomiota on tarjolla vähemmän kuin ennen. Ensimmäiset kolme vuotta Urpo oli ainoa koira, joka sai kaiken huomion. Sitten tuli Kärsä jakamaan sitä ja nyt vielä pahempi tapaus eli pikkuveli, joka vaatii emännän huomion lähes koko ajan hereillä ollessaan.

Toivottavasti tilanne helpottuu sitten kun isäntä palaa ulkomaankomennukseltaan alkuvuodesta. Ehkä Urpo saa sitten enemmän rapsutuksia ja syliä.

Lääkepakkaus poikineen

Eilen koirilla alkoi antibioottikuuri yskän takia. Apteekissa oli melkoinen näky, kun farmaseutti toi tiskille peräti seitsemän lääkepakkausta! Hän joutui kantamaan ne pienellä tarjottimella, koska niitä oli niin paljon.

Nyt on taas toivoa yskän loppumisesta, kumpikaan koira ei nimittäin ole tainnut yskiä kahteen päivään ollenkaan. Lääkkeiden ansiota se ei kyllä varmaan vielä ole, sillä he ovat saaneet vasta kolme annosta.

Lääkkeiden annostelu on aikamoinen riesa, koska Urpo saa isomman annoksen kuin Kärsä. Urpon annos on yksi ja kolme neljäsosa tablettia ja Kärsän puolitoista. Heillä oli viimeksi eläinlääkärissä painoeroa vain kaksi kiloa, mutta ilmeisesti 30 kilon rajapyykki on merkitsevä. Urpo painaa siis 31 kiloa ja Kärsä 29. Lääkkeet pitää laittaa ruuan sekaan, joten siinä saa olla tarkkana, ettei anna väärää ruokakuppia. Toisaalta se ei olisi mikään katastrofi, koska he syövät kuitenkin samaa lääkettä eikä painoero ole niin merkittävä.

Näillä mennään nyt sitten jouluun asti. Peukut pystyyn, että yskä loppuu vihdoin ja viimein tähän lääkekuuriin!