Paluu vierashuoneeseen?

Alkusyksystä asti kiinni ollut vierashuoneen portti pitää ehkä pian taas avata koirille. Syy näkyy kuvassa. Pikkuveli kiipeilee sohvalle ja häiriköi koirien unta, mikä ei tietenkään ole toivottavaa.



Jos taapero ei pian opi kuuntelemaan kieltoja, niin sitten koirille pitää järjestää joku muu nukkumapaikka kuin sohva. Urpohan on tosin järjestänyt itselleen jo hyvän paikan - isäntäväen sängyn!

Toivo menetetty

Nyt Urpo ja Kärsä ovat syöneet koko kuurin vahvaa loishäätölääkettä, mutta he yskivät silloin tällöin edelleen. Urpo ehkä enemmän kuin Kärsä, mutta siis molemmat yskivät. Se on nyt saatava loppumaan, joten apteekissa odottaa antibioottikuuri, joka alkaa heti, kun pääsemme hakemaan sen.



Kurja juttu, mutta kun suunnitelmissa on yhteinen illanvietto koirakavereiden kanssa uudenvuodenaattona, niin ei tässä auta enää jäädä odottelemaan yskän loppumista. Tammikuussa on myös tiedossa reissu, jonka ajaksi koirat pitäisi saada hoitolaan eikä sinne tietenkään voi mennä, jos heillä on jokin tarttuva tauti.

Lämmön ystävät

Meillä on usein iltaisin tulet takassa pikkuveljen mentyä nukkumaan, koska päivisin ei voi olla kuumaa takkaa kaikesta kiinnostuneen taaperon takia. Koirien mielestä on ihanaa rötvätä illalla takan ääressä lämmittelemässä. Kärsä on välillä niin lähellä tulta, että hänen turkkinsa on tulikuuma. Luulisi sen olevan epämiellyttävää, mutta kaipa hän siirtyisi muualle, jos näin olisi.

Urpon sikailu jatkuu

Urpolla oli tänään vuorossa kerjuuhommat, kun isäntä teki hirvenlihapihvejä.



Ensin piti kerjätä raakaa lihaa. Siitä koirat saivatkin maistiaiset, joten siinä kohtaa kerjääminen kannatti.



Ruuan valmistuttua Urpo ilmestyi pöydän viereen norkoilemaan ja tunkemaan kuonoaan aina lähemmäs ja lähemmäs isännän lautasta.



Kun mitään ei alkanut tippua, Urpo otti järeämmät aseet käyttöön ja katsoi anovasti. Armopalat oli kuitenkin jo saatu eikä mitään herunut enää pöydästä.

Onneksi Urpo ei ole perso kasviksille eikä hedelmille niin kuin Kärsä, sillä muuten hän olisi varmaan koko ajan emännän ruokien perään!

Dementoitunut pappa

Nyt on paksua! Urpo on täysin seonnut ja taantunut!

Hän meni jälleen kerran makoilemaan isäntäväen sänkyyn ja teki itselleen mukavan pienen pesän niiden muutaman minuutin aikana, kun emäntä oli pihalla pikkuveljen kanssa.



Sitten olkkarista kuului pahaenteinen rouskutus - Urpo mussutti kynää. Siis KYNÄÄ! Sinne meni se mustekynä, se löytyi lattialta aivan säpäleinä.

Tällaista käytöstä voisi odottaa Kärsältä huonona päivänä, mutta ei ikimaailmassa Urpolta.

Itsenäisyyspäivän lenkit

Olemme viettäneet itsenäisyyspäivää ulkoillen paljon. Sekä koirat että pikkuveli ovat saaneet kaksi lenkkiä. Pikkuveljen "lenkkien" aikana koirat ovat hävinneet pihalta metsään monta kertaa vuorotellen ja tulleet takaisin huuliaan lipoen. Mitähän lie herkkua siellä nyt taas on. Ei ainakaan luita ilmeisesti, koska koirat ovat tulleet aika nopeasti ja vapaaehtoisesti takaisin.

Hellyydenkipeä pappa

Urpolle ei tunnu riittävän se, että hän saa makoilla Kärsän kyljessä kiinni, hän tahtoo olla myös emännän lähellä. Eilen illalla Urpo tuli taas kerran makuuhuoneeseen sen jälkeen, kun emäntä oli mennyt nukkumaan. Urpo tuli ihan sängyn viereen nuuhkimaan mahdollisuutta hypätä viekkuun, mutta hiljaa kuiskattu "oma paikka" riitti häätämään hänet pois.



Iltaisin emäntä makoilee lattialla koirien patjalla tv:n ääressä, koska koirat ovat vallanneet sohvan ja koska se on niin saastainen, ettei sillä viitsi edes istua. Urpo tulee aina välillä alas sohvalta ja könyää emännän kainaloon lattialle. Ehkä tilanne helpottaa ensi kuussa, kun saamme uuden sohvan.

Toivoa on

Viikonloppuna koirat yskivät vielä yksittäisiä kertoja, eilen he saivat matokuurin toisen osan. Kuuri koostuu siis kolmesta pilleristä, jotka otetaan viikon välein, eli ensi maanantaiksi on vielä yksi pilleri kummallekin.

Tänään kumpikaan ei ole yskinyt yhtään, joten taas on herännyt toivo, että se olisi nyt ohi. Mutta eipä vielä kannattane huokaista helpotuksesta, sillä heillä on ennenkin ollut välipäiviä yskimisestä.

Maailman kaunein seisojapoika

Kärsä on maailman kaunein! (Tähän miljoona sydäntä.)

Ilta mummun kanssa

Eilen illalla emäntä lähti bilettämään ja jätti pojat mummun kanssa kotiin. Etukäteen jännitti hieman, koska koirat ovat tapelleet pari kertaa oikein kunnolla ja muutenkin olleet ihan kipsissä mummun seurassa, mutta ilta sujuikin oikein hyvin. He olivat makoilleet mummun viekussa sohvalla eikä etukäteen esille otettuja suihkepulloja tarvinnut käyttää.

Muuten Urpo ja Kärsä olisivat voineet mennä hoitolaan yöksi, mutta sinne ei voi mennä kipeänä. Nyt he eivät ole yskineet juuri lainkaan, mutta kennelyskässä on ainakin kahden viikon varoaika vielä sen jälkeen, kun oireet ovat loppuneet, ja nythän he eivät ole vielä täysin oireettomia.