Sittenkin pahaa pataa?

Viime postauksen söpö tunnelma oli eilen tipotiessään - illalla tapahtui piiitkästä aikaa pieni välikohtaus, kun koirat leikkivät sisätiloissa. Yhtäkkiä Urpo ärähti Kärsälle oikein tosissaan, mutta ei kuitenkaan sentään purrut. Jäi vähän epäselväksi, että mitä siinä oikein tapahtui, mutta luultavasti Kärsä kukkoili liikaa, joten Urpon oli näytettävä hänelle kaapin paikka. Tänään tunnelma on onneksi taas ollut ihan seesteinen.

Hyvää pataa

Urpo ja Kärsä ovat tätä nykyä oikein hyvää pataa keskenään. Heillä ei ole ollut mitään kränää pitkään aikaan. Joskus aikaisemmin Urpo kilahteli Kärsälle silloin tällöin ja jopa puri Kärsää pari kertaa, mutta nyt ei ole ollut sellaista ollenkaan ainakaan puoleen vuoteen. He leikkivät usein keskenään pihalla ja sisälläkin, ja nukkuvat vierekkäin sohvalla.

On niin mukavaa, että he tulevat toimeen keskenään. Ehkä Urpokaan ei enää toivota Kärsää takaisin sinne mistä on tullut (eli Hollantiin)!

Ilopilleri

Kärsä on nyt melkein nelivuotiaana taantunut pentutasolle, hän on nimittäin alkanut päästellä ilopissoja aina kun isäntäväki tulee kotiin. Koirathan eivät joudu tällä hetkellä olemaan kovin paljon yksin kotona, joten ne harvat kerrat ovat aivan erikoisia. Kärsä on pakko ottaa ulos tervehtimään, jottei koko lattia olisi ihan pissassa.

Hännystelijäveli

Kärsän onnenpäivä oli eilen, kun hänen siskonsa Dumle ja Pätkis tulivat kylään. Yleensä Kärsä on Pätkiksen kanssa hyvää pataa, mutta eilen hän keskittyi ahdistelemaan isosisko Dumlea, joka on kaiken lisäksi leikattu. Kärsä kulki koko ajan Dumlen perässä ja koitti nousta selkäänkin pari kertaa niin että Dumle joutui ojentamaan nuorempaa veljeään. Pätkis sai sillä välin olla rauhassa sylissä sekä Urpon kanssa sohvalla, tosin vasta sen jälkeen kun koirat olivat juosseet peräkanaa pihalla hyvän tovin.

Saariretkiä

Isäntä oli kotona viikonloppuna ja vei koirat tietysti veneilemään ja saareen kalastamaan. Veneily ei ole heidän lempipuuhaansa etenkään marraskuun kylmyydessä, mutta saaressa he tykkäävät olla, sillä siellä saa juosta vapaana ja telmiä.



Yhtenä päivänä reissu venähti vähän, koska veneestä loppui akku. Onneksi isännällä on hyvät kontaktit, eikä avun saaminen ollut mikään ongelma. Odottaminen oli tietysti kurjaa edellämainitun marraskuun vuoksi, mutta koirilla oli takit mukana. Heidän suurin ongelmansa taisi olla nälkä.

Reissu heitetty

Urpo ja Kärsä ovat olleet tämän viikon Pia's Dreamdogsilla hoidossa isäntäväen ja pikkuveljen Puolan-reissun aikana. Hoitolassa oli kaikki mennyt oikein hyvin niin kuin aiemmillakin kerroilla, ja Urpon silmäkin näyttää paljon paremmalta. Onni on hyvä ja ammattimainen paikka, mihin koirat voi huoletta jättää hoitoon! He olivat saaneet uudet lelutkin sieltä, repusta löytyi kummallekin oma pieni nallukka.

Kylppäriraato

Vuodenaika vaatii jatkuvaa tassujen pesemistä. Koirat joutuvat aina odottamaan kylppärissä sillä aikaa, kun emäntä vie pikkuveljen sisään toista kautta, ja Kärsä on ruvennut makoilemaan hassusti kylppärin lattialla odotusaikana. Ehkä hän nauttii lattialämmityksestä tai sitten hän on vain voipunut kovista leikeistä. On myös mahdollista, että Urpo on ärtyisä ikävää toimenpidettä odotellessa ja että Kärsä koittaa pitää matalaa profiilia. Hän kyllä nousee hyvin vikkelästi, kun emäntä avaa suihkun hanan!

Silmätilanne

Urpo on nyt saanut lääkettä silmäänsä vajaan viikon verran ja silmä näyttää paremmalta. Jos kehitys jatkuu tällaisena, niin leikkausta tuskin tarvitaan. Peukut pystyyn!

Kalastelua sateessa

Saimme viikonlopuksi isännän kotiin ja hän vei koirat kalastamaan kahtena päivänä. Eilen satoi kaatamalla ihan koko päivän ja hienohelmaseisojat olivat ihan surkeina. Heillä oli takit päällä, mutta ne kastuivat tietysti heti. Tänään ei satanut niin paljon, joten koirat ehtivät päivystää rannassa.

Silmälääkärissä

Urpo joutui tänään käymään eläinlääkärillä näyttämässä silmäänsä. Siihen on parin kuukauden aikana ilmestynyt näppylä, josta tuli yhtäkkiä ihan oudon näköinen, kun siihen kasvoi musta möykky. Möykky irtosi tietysti tänään juuri ennen kuin koitti aika lähteä eläinlääkäriin, mutta se olikin vain kuivunutta verta, joten lääkärin ei olisi tarvinnutkaan nähdä sitä.



Urpo ei olisi millään tahtonut mennä vastaanottohuoneeseen eikä hän halunnut tervehtiä lääkäriä ennen kuin sai palkaksi namia. Lahjonnan myötä käynti sujuikin sitten mallikkaasti. Urpo oli rauhallinen ja antoi tutkia silmää nätisti paikallaan seisten. Lääkäri totesi, että näppylää ei tarvitse leikata tällä haavaa, mutta jos se jatkaa kasvamista tai vuotamista, niin sitten se pitää poistaa.



Nyt siihen pitää sivellä antibiottisalvaa pari kertaa päivässä, jotta se rauhoittuisi. Toivottavasti salva tepsii, koska leikkaus olisi kuulemma hieman hankala kyynelkanavien läheisyyden vuoksi.