Kolmonen napsahti

Urpo pääsi kuin pääsikin avoimen luokan kaer-kokeeseen uudemman kerran tänä syksynä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut tarpoa pellolla koko päivää, kuten kuvasta näkyy, joten kokemus ei ollut niin huono kuin viimeksi. Palkintokin tuli, AVO3. Ykköspalkintoon ei ollut tänään mahdollisuuksia, koska haku tökki hieman. Pienen lumipeitteen saanut maa oli niin karheaa, että kaikki koirat saivat haavoja polkuanturoihinsa. Urpolla oli kokeen jälkeen jopa viisi haavaa tassuissa, vaikka anturat oli vahattu ennen koitosta. Ei siis ihmekään, ettei hakeminen oikein maistunut. Tietysti oikein priima koira olisi hakenut siitä huolimatta, mutta sellaista emme toki vaadi Urpolta.

Palkinto tuli siitä hyvästä, että Urpo tiedotti riekon ja teki sille riistatyön. Se jäikin päivän ainoaksi riistatilanteeksi koko ryhmän osalta. Nouto-osuudesta Urpo sai neljä pistettä, koska teki saman virheen kuin taannoisessa vesityökokeessa eli nosti hanurinsa ennen kuin oli saanut käskyn noutaa. Kaiken kaikkiaan täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että tällä kertaa tuli edes jonkinlainen tulos. Heti huomenna olisi ollut seuraava tilaisuus parantaa tulosta ja Urpo oli jo ilmoitettu mukaan, mutta huominen koe jää väliin tassuhaavojen takia. Haavat ovat onneksi aika pinnallisia, mutta Urpo saa nyt levätä pari päivää.

Paluu pohjoiseen

Urpon nilkka kuntoutui onneksi ennätysajassa ja työnteko on taas päässyt käyntiin. Urpo matkusti maanantaina Ilomantsista Inariin riekkojahtiin pariksi viikoksi, ja kuten näkyy, niin hyvin on mennyt.

Voi Itä-Suomi sentään!

Urpo ja isäntä ovat pikkuhiljaa toipuneet viime lauantain pettymyksestä. He lähtivät eilen tien päälle ja ajoivat Itä-Suomeen jatkamaan linnustusta, vaan huonosti kävi taas! Kesällä Urpo sai Itä-Suomen-reissulla haavan tassuunsa, tänään nilkka nyrjähti heti ensimmäisellä lenkillä. Ennen haaveria Urpo haki lintuja hyvin ja tiedotti metsot isännälle. Nyt nilkka on turvoksissa ja huomenna luvassa lepopäivä ennen kuin työnteko pääsi kunnolla edes alkamaan. Urpon pitäisi varmaan kulkea metsässä panssaripuku yllään, jotta tapaturmilta voisi välttyä.

Turha reissu

Tulipahan koettua tämäkin - nollatulos kokeesta! Olimme nimittäin tänään kaer-kokeessa Marttilassa, missä tavoittelimme Urpolle tulosta avoimen luokan kokeesta. Mutta kuinkas kävikään, suutariksi jäi koko päivä.



Dumlen joukot olivat mukana ja jo automatka oli kurja. Koirilla oli ahdasta kahdestaan Urpon häkissä eikä Urpo antanut Dumlelle ollenkaan tilaa. Sitähän Dumle ei sulattanut, vaan ärähti Urpolle. Mitään tappelua ei sentään syntynyt, mutta paluumatkalla Urpo sai olla yksin häkissään Dumlen rötvätessä häkin vieressä tyytyväisenä.



Kokeessa oli maksimimäärä koiria eli kuusi. Urpo oli hakuvuorossa kolmantena, millä ei sinänsä ollut mitään merkitystä. Sääolosuhteet olivat kaikille samat: navakka tuuli ja puolipilvistä. Lintuja oli viety maastoon riittävä määrä, mutta kaiketi kovan tuulen takia ne olivat poistuneet pellolta ja menneet piiloon ojiin ja metsäsaarekkeisiin.



Urpon ensimmäinen hakuvuoro meni ihan plörinäksi. Hän vain etsi kakkapaikkaa ja söi heinää. Yhtään lintua ei löytynyt. Toinen haku meni hieman paremmin Urpon keskittyessä olennaiseen, mutta hyväksyttävä riistatyö jäi tekemättä. Urpo seisoi kerran rusakkoa ja otti käskystä avanssinkin, mutta tuomari ja ampuja eivät nähneet tilannetta, joten sitä ei voitu ottaa huomioon arvostelussa. (Vaikka tarkoitus on etsiä lintuja, niin rusakolle tehty riistatyö kelpaa, jos koira tekee sen oikein.)



Kolmas haku meni taas huonommin. Urpo kyllä juoksenteli pitkin peltoja ja ojia, mutta palasi vähän väliä isännän luo hakemaan tukea. Lisäksi haku oli jollain tavalla laiskaa ja Urpo vaikutti jo väsyneeltä. Yhtään lintua ei taaskaan löytynyt. Sen jälkeen tuomari sanoikin, että Urpon koe on pulkassa.



Matkalla pellolta takaisin autoon Urpo oli ihmeen vaisu. Hän ei enää edes vetänyt remmissä, vaikka potentiaaliset metsästystilanteet saavat hänet yleensä innostumaan sen verran, että remmi on kireänä koko ajan. Hän ei ollut muutenkaan oma iloinen itsensä. Syy selvisi, kun pääsimme autolle: hänellä oli naama veressä. Jossain kohtaa kirsua oli haava, joka oli varmaankin tullut sänkipellosta. Kuono punoitti ja verta oli suupielissä asti. Vuoto tyrehtyi onneksi kotimatkan aikana, ja nyt Urpo on jo ennallaan.

Vaikka tästä päivästä ei jäänyt mukavia muistoja, niin kiitos kuitenkin kokeen järjestäjille! Ehkä kokeilemme joskus uudestaan, ehkä emme...

Kerjäläisen valtakunta

Tuollaisella naamalla on hyvä kerjätä herkkuja, aina tärppää!

Romantiikkaa agilityradalla

Kuva J.K.

Urpo pääsi eilen hallille seuraamaan Dumlen agilitytreenejä. Ennen Dumlen vuoroa kävimme lämmittelylenkillä, jonka aikana Urpo antoi armaalleen parikin kultaista suihkua. Dumle-paran pää oli ihan täynnä pissaa, tosin onneksi vain ulkopuolelta!

Itse treenisuoritus meni superhyvin ainakin maallikon näkökulmasta. Dumle suorastaan lensi kaikkien esteiden läpi ja teki lopuksi nollaradan. Sen jälkeen kävimme vielä jäähdyttelylenkillä, joka olisi voinut kestää vaikka kaksi tuntia, koska hallin ympäristössä oli niin paljon ihania hajuja.

Sittenkin sorsastaja

Kuva J.T.

Elokuussa uumoilimme, ettei Urpo pääse tänä syksynä sorsastamaan ollenkaan, koska tassussa oli uinnin estävä haava juuri parhaaseen sorsa-aikaan. Eilen hän sai kuitenkin tilaisuuden lähteä katsastamaan sorsastuspaikkoja Pirkanmaalle. Reissu oli menestys, sillä Urpo pääsi noutohommiin. Muutenkin hänellä oli varmasti mukava päivä tutun metsämiehen seurassa. Urpo oli jopa intoutunut menemään järveen vapaaehtoisesti, tosin innoittajana oli toiminut joutsen eikä suinkaan Urpon palava halu päästä uimaan...

Vielä kerran Junkkari

Tänä viikonloppuna valitaan Urpolle manttelinperijä, tosin itse fyysinen mantteli jää Urpolle. Kiertopalkinto sen sijaan saa uuden omistajan. Junkkari voitetaan lähinnä tuurilla, joten hurjasti onnea kaikille koitokseen!

Syyslenkki

Aamupäivä oli niin upean aurinkoinen ja viileä, että lähdimme kokeilemaan canicrossia. Nimenomaan kokeilemaan, koska viimeksi meni niin huonosti. Tällä kertaa meni kuitenkin aivan loistavasti: Urpo jaksoi vetää koko matkan pientä suvantovaihetta lukuunottamatta, eikä kieli roikkunut niin kuin kesällä.



Urpo ei vielä 12 kilsan juoksulenkin jälkeen näyttänyt väsymisen merkkejä, joten kävimme iltapäivällä Naantalissa käppäilemässä, meillä oli nimittäin muutenkin asiaa sille suunnalle. Päivää paistatelleet sorsat meinasivat saada kyytiä, kun Urpo äkkäsi ne rannasta. Keskellä kaupunkia ja vieläpä remmissä ei ole suotavaa ryhtyä metsästämään, joten sorsat saivat tällä kertaa olla rauhassa. Näin ei kylläkään olisi käynyt, jos Urpo olisi saanut päättää!

Laiheliinin paluu

Maailman tärkein nelijalkainen saapui eilen illalla kotiin entistäkin hoikempana poikana. Hän oli melko rähjäisen oloinen, sisäreidessäkin oli outo verinen patti, joka onneksi on jo laskeutunut. Ruoka maistui heti kun puolet tavaroista (mm. emännän kengät sekä omat lelut) oli kannettu pihalle urpomaiseen tapaan.



Tänään Urpo saatteli isännän töihin. Hän kävi ensin laivassa keräämässä rapsutukset koko miehistöltä ja kikkaili sitten satamassa. Sen jälkeen menimme eläinkauppaan ostamaan Urpolle lisää ruokaa. Nyt on syötävä, koska edessä on toinenkin työrupeama parin viikon päästä!



Iltapäivällä teimme ihan pienen lenkin merenrantaan ja kävimme metsässä samoilemassa vähän aikaa. Urpo saa nyt levätä niin paljon kuin haluaa, tosin odotettavissa on, että hän on huomenna taas täysissä voimissa ja kinuaa koko ajan ulos...