Ajokoira

Urpo on tänään kunnostautunut ajokoirana. Hän ajoi rusakkoa kahdella eri lenkillä kahden eri ulkoiluttajan kanssa. Onneksi hän ei kummallakaan kerralla juossut kovin kauas, ehkä noin 150 metrin päähän, minkä jälkeen hän palasi lähtöpisteeseen.

Nyt on oltava entistä tarkempi siitä, missä Urpon päästää irti remmistä. No, pian alkaa muutenkin remmilenkkeily, koska lintujen pesimisaikana häntä ei sovi päästää tekemään tuhoja!


Nauti Urpo vapaudesta niin kauan kuin sitä riittää!

Herkkusuiden kokous

Suklaanaama, Lakutassu ja Kinuskiturkki eli Urpo, Rekku ja Villa treffasivat tänään Raisiossa. Kävimme lenkkeilemässä metsässä ja pellolla, ja Urpo oli tietysti aivan vauhkona. Hän juoksi kuin päätön kana ja veti remmiin joutuessaan niin kovin, että emännän käsi meinasi irrota. Hän on aivan mahdoton! Villa-parka yritti paimentaa häntä parhaansa mukaan, mutta eihän siitä tullut mitään, Urpo kun on kuin kumipallo pomppiessaan mättäältä toiselle.


Rekku oli aivan poikki lenkin jälkeen.


Villa keittiöapulaisena


Urpokin kuukahti lopulta.

Kun olimme lähdössä kotiin Raisiosta, Urpo meni ovensuuhun laulamaan. Hän taisi pelätä joutuvansa jäämään painimaan Villan kanssa. Hän oli melkoisen väsynyt, kun pääsimme kotiin, mutta väsymystähän ei voi näyttää ulospäin.

Uusi harrastus

Urpo on aloittanut uuden kiipeilyharrastuksen, nimittäin keittiön pöydällä. Hän on muutamana päivänä yksin ollessaan kiivennyt pöydälle ihailemaan maisemia ja jättänyt samalla vähemmän sympaattisia kirsunjälkiä ikkunaan. Ratkaisu on se, että tuolit nostetaan pöydälle.



Eräänä päivänä emännän istuessa pöydän ääressä Urpo kiipesi vastapäiselle tuolille ja nosti etutassut pöydälle. Hän sai tietysti ankarat torut, mutta hän päätti vielä kokeilla, että josko sittenkin löytyisi pieni sauma ja hivutti aivan muka vaivihkaa ja hyvin hitaasti toisen takatassunkin pöydälle, kunnes hän oli koko painollaan pöydän päällä. Voi kun siitä olisikin ollut hyvä ottaa emännän ruuasta pienet maistiaiset, mutta hän sai kyllä aika pikaiset lähtöpassit takaisin lattialle!

Luontoretkeilyä Dumlen luona

Vapaapäivän kunniaksi karautimme tänään Dumlen luo maaseudulle, missä teimme jälleen kerran pitkän metsälenkin. Ulkoilu noudatti tuttua kaavaa, eli koirat juoksentelivat omia reittejään, Urpo kieli roikkuen melkein maahan asti. Mitenköhän hän mahtaa kesällä jaksaa, kun nyt jo läähätyttää?


Jännä puurykelmä


Jännä sieni


Urpo nielaisi kielensä ainakin yhden kuvan ajaksi.


Dumle olisi jo halunnut palkinnon, vaikka poseeraus oli vielä kesken.


Urpo on ihan lääpällään Dumleen!


"Päästäkää meidät jo pois täältä!"


Lopuksi pakollinen peltopaini

Urpo oli aika väsynyt jo valmiiksi, sillä hän oli aamulla ehtinyt käydä juoksentelemassa tunnin verran ja tavannut Bertankin pikaisesti Skanssin parkkitalossa. Mutta kun kyseessä on Dumle, niin Urpolla riittää aina energiaa!

Hurja seuraamisharjoitus

Loppuyön Urpo viettää toivon mukaan sohvalla eikä yöjuoksuilla!

Tänä yönä kävi aika ikävä juttu! Isäntä lähti käyttämään Urpoa iltalenkillä ilman remmiä, ilman pantaa, ilman kännykkää - ja valitettavasti myös ilman kotiavaimia. Koska emäntä oli lähtenyt autolla yövuoroon, isännän ja Urpon ei auttanut muu kuin kävellä öisen kaupungin läpi sairaalaan hakemaan avaimia. Isännällä oli sentään auton toiset avaimet taskussa, joten Urpon ei tarvinnut jäädä sairaalan ovelle odottamaan, sisälle kun ei koiria voi päästää.

Oli onni onnettomuudessa, että vahinko kävi yöllä eikä vilkasliikenteisenä päivänä! Urpo osasi seurata tunnin kestäneen matkan isännän vieressä oikein hyvin. Vain yhden kerran hän jäi seisomaan rusakkoa, mutta ei onneksi lähtenyt perään. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi olemme harjoitelleet seuraamista joka päivä viime aikoina, sillä siitä taidosta on tänä yönä todellakin ollut hyötyä.

Kiireinen liikemies

Urpo ehtii pääsiäisenäkin levätä vain koneen äärellä, kun on niin kova bisneskiire koko ajan!

Pääsiäisnoidan tervehdys

Urpo toivottaa kaikille lukijoille hyvää pääsiäistä!

Treenejä ja treffejä

Urpon kiirastorstai on sujunut vauhdikkaasti, sillä olimme Dumlen luona metsälenkillä. Kävelimme pitkin peltoja ja metsiä ristiin rastiin yli puolitoista tuntia koirien juostessa varmaan kolminkertaisen matkan omia reittejään.



Urpo otti pienen spurtinkin, hän lähti nimittäin ajamaan jotain metsän eläintä vähän matkaa. Emme nähneet minkä hän bongasi ryteiköstä, mutta niin hän vain ajoi jotain uikuttaen samalla tuskaisen kuuloisena. Onneksi ajo päättyi hyvin lyhyeen, sillä hän oli poissa vain noin 20 sekuntia, minkä jälkeen otimme koirat hetkeksi remmiin. (Pidimme koiria vapaina maanomistajan luvalla.)



Tänään on ollut oikein lämmin ja aurinkoinen päivä, joten pelkäsimme vähän käärmeitä, mutta jättimäinen muurahaiskeko rauhoitti mieltä hieman. Urpo ei kunnioittanut muurahaisten ahkeran työn tulosta lainkaan, vaan juoksenteli surutta päin kekoa.

Aiemmin tällä viikolla Urpo oli jälleen kerran kasvattajan luona treenaamassa noutoa. Myös Dumle oli mukana. Isäntä räpsi muutaman hauskan kuvan koirista:


Kaunotar. Dumlella on rotumääritelmän mukainen kuiva pää.


Dumle tuomassa saalista isännälle


Mustavalkoinen kenguru eli Dumle


Urpo - lentävä lintukoira



Vimman tiukka ote linnusta


Vimma hakee.


Dumlen emäntä lumisateen keskellä

Vapaapäivä

Sellainen koira kuin isäntä!

Kyyhkystreeni

Viime viikolla Urpo suuntasi eräänä päivänä isännän kanssa kasvattajan luokse treenaamaan. Äiti ja sisko näyttivät mallia ja Urpo teki perässä.


Urpo vai Vimma? Vain kaulapanta ja häntä paljastavat, että kuvassa on Vimma.


Urpo on jo isompi kuin äitinsä.


Veli ja sen sisko


Ryhmäseisonta

Treenit menivät kaikkien osalta hyvin. Kyyhkysiä seisottiin porukalla ja sitten tehtiin vielä noutotreeniä, joka sujui myös vallan hienosti. Urpo osaa luovuttaa istualtaan, vaikka hän ei aina jaksa tuoda tavaraa ihan perille asti. Joskus häntä täytyy komentaa muutamaan kertaan ennen kuin hän uskoo, mutta eiköhän se siitä.


Alma, Vimma ja Urpo


Urpo ja Vimma


Viime viikolla oli vielä lumetonta.