Ainoana koirana

Kärsä lähti eilen aamulla isännän kanssa kohti pohjoisen kanalintumetsiä. Urpo ei tänä vuonna päässyt mukaan, koska hän ei pärjää enää pitkiä päiviä erämaassa. Urpo saa sen sijaan nauttia eläkepäivistä kotisoffalla.

Valitettavasti eläkepäivät alkoivat huonosti, sillä emäntä leikkasi koirien kynnet juuri ennen Kärsän lähtöä vähän kiireessä ja hämärässä. Yksi Urpon kynsistä jäi liian lyhyeksi, ja nyt kun Urpo kävelee asfaltilla ja raapii kynttään maata vasten, kynsi alkaa vuotaa verta. Sen vuoksi hänen on nyt käytettävä suojaa kävelylenkeillä.

Junkkari-voittaja

Tänä viikonloppuna nuoret kanakoirat kisaavat taas Junkkari-tittelistä, jonka Urpo voitti vuonna 2012. Aina silloin tällöin täytyy kaivaa voittajan viitta esiin ja muistella Urpon suurta hetkeä, josta on jo huimat 13 vuotta aikaa.

Ruokailuongelmat

Urpo on ruvennut syömään huonosti. Hänellä on aina kauhea kiire ruokakupille ja hän kerjää nameja entiseen tyyliin, mutta kun ruokakuppi laitetaan kuonon eteen, Urpo vain nuuhkaisee sitä ja jää seisoskelemaan.



Syöttäminen auttaa hieman, ja siihen on koko perheen osallistuttava. Nappulat on turvotettu, mutta syöminen on joskus vähän hidasta. Täytyy kai ruveta lisäämään nappuloiden joukkoon maksalaatikkoa, jos se innostaisi Urpoa syömään paremmin. Tähän asti Urpo on kuitenkin aina lopulta syönyt kupin tyhjäksi.

Nuorempanahan Urpo oli huono syömään, joskus hän ei suostunut syömään edes pitkän työpäivän jälkeen. Se loppui oikeastaan siihen, kun Kärsä tuli taloon ja Urpolle valkeni, että jos hän ei syö ruokaansa, niin sitten Kärsä hoitaa homman.

Maastoutunut Kärsä

Kärsä on hyvin paljon saman värinen kuin sohvamme, joten hänen on hyvä piiloutua.

Vielä ehtii

Aurinko yltää juuri ja juuri vielä takaterassille, missä on kesäaamuisin joskus liian kuuma. Nyt siinä on mukava lekotella hetken aamupäivällä. Koirilla pitää olla patja alla, koska muuten heille tulisi kylmä.

Valkoisia vieraita

Tänään saimme kylään Nukan ja Vikin. Pieni Viki pelkäsi alkuun taas Kärsää, mutta jännitys meni pian ohi. Urpo ja Viki tulivat oikein hyvin toimeen neljäntoista vuoden ikäerosta huolimatta.



Nyt kun Sipiä ei enää ole, niin Kärsä intoutui leikkiin Nukan kanssa. He juoksivat pitkin pihaa ja jopa painivat hieman. Aiemmin he eivät ole voineet leikkiä, koska Sipi on ollut poliisina välissä. Tosin nyt ei tiedä milloin koirat näkevät toisensa seuraavan kerran, sillä Nukkaa ja Vikiä odottaa ihan uusi seikkailu kaukana meistä.

Laiheliini lenkillä

Urpo on aina vaan laihempi ja laihempi. Hän kyllä syö kaiken, mitä hänelle antaa, mutta paino ei vain nouse. Yleisvointi on silti vielä hyvä, joten ei kai tässä mitään sen kummempaa voi tehdä kuin antaa mahdollisimman paljon ruokaa. Mihinkään tutkimuksiin emme enää lähde. Jos Urpon vointi heikkenee, niin sitten on aika päästää hänet ikiuneen.

Urpon pesäkolo

Urpo teki pesästään aivan uudenlaisen kaivautumalla patjan alle. Siellä oli varmasti lämmin ja mukava ottaa unoset.

Kyyhkyhommissa

Kärsän sairausloma ei kestänyt kovin pitkään, sillä hän pääsi Urpon kanssa kyyhkyhommiin eilen illalla.



Ilta oli menestyksekäs, tosin ensimmäinen passipaikka oli suutari, sillä siellä ei ollut lintuja. Toisessa paikassa niitä oli, joten kumpikin koira pääsi noutohommiin. Urpo-raukka ei kuule mitään ja hän jäi välillä seisoskelemaan pellolle lintu suussaan, mutta kyllä hänkin lopulta nouti hienosti. Kyyhkypassi on seniorille sopivaa hommaa.

Pieni vieras

Meille tuli tänään ensikäynnille pienoinen Viki, joka on Nukan pentu. Alkuun Vikiä pelotti äänekäs Kärsä, mutta hän huomasi pian, ettei Kärsä tee mitään. Urposta Viki tykkäsi heti. Heillä on huimat 14 vuotta ikäeroa!





Seisojapojat lähtivät töihin melko pian, mutta Nukka ja Viki jäivät vielä meille. Teimme pienen lenkin hevosaitauksen ympäri, ja Viki pääsi tapaamaan heppoja aidan takaa.



Hän meinasi vähän hermostua niille, ovathan hevoset aivan valtavan kokoisia noin pienen tytön silmissä.

Toimenpidepäivä

Kärsä meni tänään eläinlääkäriin poistattamaan tulehtuneen hampaansa. Nukutus ja toimenpide menivät hyvin, ja nyt Kärsä toipuu kotona sekaisin kuin seinäkello.



Seuraavat kaksi viikkoa Kärsä saa syödä vain pehmeää ruokaa, joten nappulat täytyy liottaa ja kotiin on hankittu pehmeitä nameja kovien tikkujen sijaan. Suuta pitäisi huuhdella vedellä tai suunhuuhteluaineella päivittäin ja lisäksi poistetun hampaan kohdalle voisi laittaa suojageeliä. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Geeliä ei ainakaan mene kuin vähän sinnepäin. Huuhteluainetta menee ehkä vähän paremmin oikeaan kohtaan, mutta sitäkin vastaan Kärsä protestoi aika voimakkaasti. Täytyy vai toivoa, että toipuminen edistyy hyvin nyt, niin Kärsä pääsee metsästysreissuun parin viikon päästä.

Vahtikoiruudet

Urpo ja Kärsä asettuivat tarkkailemaan pihaa kuin vahtikoirat. Totuuden nimissä heistä ei kummastakaan ole vahtikoiraksi. Urpo ei enää kuule mitään, ja Kärsä kyllä kuulee ja haukkuu kovaan ääneen, mutta on silti ihan säyseä ja tykkää kaikista ihmisistä.

Suru-uutinen

Urpo sai Sipiltä keväällä synttärilahjaksi ihanan pesän. Tällä viikolla saimme kuulla, että Sipi on siirtynyt sateenkaarisillan tuolle puolen 13 vuoden ikäisenä.



Urpo ja Kärsä tapasivat Sipin viimeistä kertaa heinäkuun lopulla, kun kävimme Perniössä. Silloin ei kukaan aavistanut, että se jäisi viimekseksi tapaamiseksi.

Urpo on Sipille ikuisesti kiitollinen ihanasta pesästään, jossa Kärsäkin viihtyy aina tilaisuuden tullen. Meille jää ikuisesti hyvät muistot Sipistä.

Upea aamu

Oli aika lämmin aamu, mutta Kärsä pääsi silti juoksulenkille. Alkumatkasta Kärsä pääsi uimaan, ettei tulisi liian kuuma.



Matkaa kertyi lopulta 15 kilometriä. Oli aivan upea auringonpaiste ja maisemat sen myötä kohdillaan.

Perjantailämpö

Perjantaisin käymme naapurikaupungissa metsälenkillä. Kesän aikana koirat ovat päässeet juomaan vettä polun varrella olevasta ojasta, mutta nyt oja olikin tyhjä. Kärsä meinasi saada lämpöhalvauksen, koska hänen täytyy lämmöstä huolimatta viuhtoa menemään täyttä vauhtia.

Pieni lenkki kylillä

Syyskuu on alkanut niin lämpimänä, ettei iltapäivällä oikein voi tehdä pitkiä lenkkejä. Tänään teimme kylillä pienen lenkin, jonka jälkeen Kärsä oli ihan läkähdyksissä.

Linnavuorella

Pyörähdimme tänään pitkästä aikaa Piikkiön linnavuorella. Siellä on noin 4-5 kilometrin pituinen lenkki, mutta tällä kertaa kiersimme vain pari kilometriä, koska koirilla oli kiire kotiin syömään. Menimme laavun ohi pysähtymättä muuta kuin ottamaan kuvan. Meillä ei ollut edes eväitä mukana ollenkaan.

Polku on osin aika juurakkoinen, joten Urpolla oli välillä vaikeuksia. Tassut eivät enää nouse samalla tavalla kuin nuorena.

Katu-uskottava Kärsä

Kärsä kulkee kylillä tassu ajeltuna nyrpeä ilme naamallaan. Kyllä nyt kaikki kiertävät Kärsän kaukaa!