Retkellä Palvian luontopolulla

Reissun ensimmäinen retki suuntautui Palvian luontopolulle. Reitti oli oikein mukava ja vaihteleva. Soiden yli meni pitkospuut tupasvillojen keskellä.

Jännittävin hetki oli, kun ryteiköstä lähti yhtäkkiä joku emolintu lentoon ja sen perässä juuri ja juuri lentämään oppineita poikasia. Yksi niistä lensi päin Urpoa ja päätyi hänen niskalle hetkeksi. Onneksi Urpo eikä varsinkaan Kärsä ehtinyt tajuta mitään, kun pikkulintu räpiköi takaisin ryteikköön.



Sipi ja Nukka ovat mukana reissussa, mutta Sipi ei lähtenyt retkelle mukaan. Hän jäi mökille lepäilemään ja keräämään voimia kohdata Urpo ja Kärsä.

Reissussa helteellä

Lähdimme reissuun kesän kuumimpana päivänä Suomen kuumimpaan paikkaan eli Himokselle. Kun pääsimme perille iltapäivällä, lämpöä oli jo 29 astetta! Onneksi Urpolla oli viilennysliivi mukana. Se tuli todella tarpeeseen.



Onni on sekin, että mökissä on ilmalämpöpumppu, jolla tilan saa viilennettyä siedettäväksi. Urpo ja Kärsä valtasivat sohvan ensi töikseen, koska siinä oli mukavan viileä makoilla pumpun alla.

Yhdessä

Vanhan sohvan divaanipatjan säästäminen oli kyllä maailman paras päätös! Patjasta on ollut iloa jo monta vuotta. Siihen mahtuu kaksikin niin kuin kuvasta näkyy.

Kaupunkikoiria

Tänään kävimme kylillä lenkkeilemässä muiden asioiden lomassa. Sää oli sen verran viileä ja märkä, ettei vastaan tullut muita koiria. Hajuja oli kuitenkin paljon.

Kesälenkkeilyä

Kesäkuun alku on ollut aika viileä, joten Kärsä on päässyt juoksulenkeille. Tänään oli tarkoitus juosta ihan lyhyt lenkki, mutta lopulta siitä tulikin 14 kilometrin mittainen. Auringon piti olla pilvessä, vaan se tulikin jo alussa esiin. Oli siis vähän kuuma Kärsälle, mutta hän jaksoi hienosti taas kerran.

Vieraita etelästä

Sipi ja Nukka saapuivat tänään meille kyläilemään. Alkuun olimme sisällä, koska ihmisillä oli hommia, mutta sitten kävimme ulkoilemassa. Urpokin lähti, vaikka sateli vähän vettä.



Lenkin jälkeen Sipi ja Nukka lähtivät kotiin, ja kävimme pihalla saattelemassa heidät autoon. Sillä välin Kärsä oli syönyt keittiön tasolla olleen raparperipiirakan. Vain tyhjä vuoka löytyi lattialta puhtaaksi nuoltuna. Piirakasta oli otettu vain pari palaa, joten Kärsä sai kyllä aikamoisen annoksen sitä.

Pikaisen googletuksen perusteella raparperi on jokseenkin myrkyllistä koirille, koska siinä on oksaalihappoa. Ilmeisesti kuitenkin lehdet ovat myrkyllisempiä kuin varsi, joten ehkäpä Kärsä selviää taas tästäkin koettelemuksesta. Häntä ei ainakaan näytä kaduttavan yhtään.

Ahdasta pedissä

Kärsä-raukka ei meinaa mahtua Urpon petiin, koska siellä on pallo. Jostain kumman syystä meillä on kämppä täynnä jalkapalloja nykyään. Onneksi Kärsä osaa jättää ne rauhaan. Nyt kun vielä pallotkin jättäisivät Kärsän rauhaan, niin saisi tilaa nukkua!

Vanha ei enää hyppää

Lenkillä tuli vastaan kivi, jonka päälle Kärsä hyppäsi ketterästi poseeraamaan. Urpo-raukka ei edes yrittänyt hypätä, joten hän jäi kiven viereen. Autoon hyppääminenkin on Urpolle hankalaa ja häntä täytyy hiukan tuupata pyllystä.

Sekään ei tietysti auta, että Kärsä loikkaa aina kyytiin välittömästä ja jää seisoskelemaan keskelle mahdollisimman leveästi. Yritä nyt siinä sitten hypätä perästä kyytiin.

Urpo yllätti

Aina välillä Urpo yllättää ja lähtee mukaan aamulenkille. Hänen kanssaan lenkki kestää pidempään, koska vauhti on hitaampi. Jos yrittää Urpon kanssa mennä reipasta vauhtia, niin hän jää jälkeen parin ekan kilsan jälkeen. Mutta eihän aina tarvitse päästä kulkemaan kovaa vauhtia.

Nukan kanssa maanantairetkellä

Kesäloma alkoi, joten nyt voi tulla ja mennä vapaasti muutaman viikon. Eilen lähdimme Sipin ja Nukan luo kyläilemään ja ulkoilemaan. Sipi ei ollut oikein tyytyväinen vieraisiin, mutta Nukka jakeli pusuja pojille heti ovella. Sipi saikin jäädä omaan rauhaan, kun me muut lähdimme retkeilemään. Sade ehti onneksi lakata, mutta metsässä oli todella märkää.



Taukopaikalla Urpo ja Kärsä joutuivat olemaan kiinni puussa, etteivät he kerjäisi niin paljon. Urpo tyytyi kohtaloonsa hetkeksi, mutta alkoi sitten komentaa kovaan ääneen. Hän oli sitä mieltä, että jos on jo 14-vuotias ja kävellyt pitkän matkan laavulle, niin kyllä kuuluu saada oma osuus herkuista. Komentaminen ei auttanut, mutta Urpo sai kyllä maistaa pullaa sitten, kun hän vaikeni ja rauhoittui.



Nukka sai maistella pitsanmurusia maasta. Laavu jäi siis siistiin kuntoon meidän jäljiltämme, ja Nukan massussa olevat pennut saivat pitää pizza partyt.





Retken jälkeen koiraväki oli väsynyttä. Kärsä rohkeni mennä Nukan viereen patjalla, kun sohvalle ei ollut lupaa mennä. Nukka oli vähän ihmeissään, mutta ihan tyytyväinen, kun sai seuraa.



Urpo meni Sipin petiin ja ehti nukahtaa sikeästi juuri, kun oli aika lähteä kotiin. Onneksi hän kuitenkin havahtui ja suostui lähtemään mukaan.

Kesäkuun eka

Kärsä aloitti kesäkuun juoksulenkillä auringonpaisteessa. Oli vähän liian lämmin, mutta Kärsä jaksoi yllättävän hyvin.

Urpokin olisi halunnut mukaan lenkille. Hän oli ihan tyrmistynyt, kun ovi pantiin kiinni kuonon edestä. Urpo ei olisi kyllä ikimaailmassa jaksanut juosta mukana.