Urpon iltavillit

Urpo on välillä iltaisin vähän levoton (tai aika paljonkin). Hän saattaa ravata sohvan ja ruokapöydän väliä koko ajan välittämättä käskyistä pysyä sohvalla. Hän ei vain voi vastustaa hyviä hajuja, joita keittiöstä tulee.

Urpo on nyt saanut muutaman viikon ajan maksalaatikkoa ruuan seassa, joten hänelle on maistunut oma ruoka oikein hyvin, mutta silti hän tahtoo kerjätä myös muiden lautasilta.

Kärsä pelaa pleikkaa

Koirien peti toimii välillä myös pelituolina, kun pikkuveli pelaa pleikkaa. Kärsä ei arastele mennä sinne sekaan, vaikka hän meinaakin välillä sotkea koko pelin mönkimällä ja sohimalla ohjainta.

Pimeää on

Marraskuussa tuppaa olemaan pimeää ja märkää, joten heijastimet ja sadetakit ovat ahkerassa käytössä. Se vain ihmetyttää vuodesta toiseen, ettei koirien takkeihin laiteta isompia heijastimia. Ne olisivat tuikitärkeitä, kun kulkee tiellä, jolla ei ole valaistusta lainkaan.

Taas huono lenkki

Kärsä ei arvostanut yhtään tämän aamun juoksulenkkiä sateessa. Matkaa kertyi vain reilu 10 kilometriä, mutta Kärsää ei näyttänyt huvittavan millään. Eihän se tietysti kovin nautinnollista ollutkaan, kun oli pimeää ja märkää.

Marraskuun eka lenkki

Marraskuu alkoi juoksulenkillä Kärsän kanssa. Liekö harmaus vai tihkusade syynä, mutta Kärsä ei ollut ollenkaan messissä tänään. Häntä sai melkein vetää perässä.

Bussipysäkillä

Silloin tällöin menemme vastaan, kun pikkuveli tulee koulubussilla kotiin. Koirat ovat jo hoksanneet, että jos lähdemme keskellä päivää lenkille, niin silloin mennään vain postilaatikolle ja takaisin ja sen jälkeen jatkuu lepäily vielä jonkin aikaa.



Kuvassa Urpokin muka kuuntelee korvat höröllä bussin ääniä, vaikkei hän mitään enää kuulekaan.

Matolääkepulma

Nyt tuli viimein sopiva heti antaa koirille matolääkkeet pitkästä aikaa. Ongelma on vain se, että Urpo ei suostu millään ottamaan sitä. Ruuan sekaan piilotettuna ei mene. Urpo syö kaiken ympäriltä ja jättää lääkkeen syömättä.

Seuraava askel oli laittaa se syvälle kurkkuun ja pitää sen jälkeen suun kiinni. Ei auttanut - Urpo ei nielaissut sitä edes pakotettuna. Sitten oli vaihtoehtona vielä murskata lääke ja sekoittaa ruokaan. Eipä auttanut sekään, sillä Urpo ei nyt sitten syö ruokaa ollenkaan. Kovin montaa päivää ei voi olla syömättä, kun on ennestään jo aivan liian laiha, joten täytyisi varmaan keksiä jokin muu matolääke. Ehkäpä nestemäisen lääkkeen saisi truutattua suuhun.

Lokakuun auringossa

Aurinko paistaa pihallemme enää pienelle kaistalelle ja vähän aikaa iltapäivällä, mutta koirien pitää päästä nauttimaan paisteesta edes pieneksi hetkeksi.

Valmentaja polleana

Kärsän juoksuvalmennuspalvelut ovat taas tuottaneet tulosta. Emäntä kävi juoksemassa maratonin ja teki uuden oman ennätyksen. Siitä kuuluu kiitos Kärsälle, joka vaatii joka aamu pitkät lenkit joko juosten tai reippaasti kävellen. Kärsä ei oikein tahdo rauhoittua, jos ei pääse kunnon lenkille heti aamusta, ja se kyllä pitää yllä emännän kuntoa.

Lenkillä sateessa

Urpo joutui isännän kanssa lenkille sateeseen ilman sadetakkia. Onneksi hänellä on ihana kylpytakki, jonka hän sai ylleen lenkin ja tassupesun jälkeen.

Syysloma

Kärsä olikin jo syyslomalla, joten nyt on emännän ja pikkuveljen vuoro lomailla.
/

/
Matkakohteeksi valikoitui Saksa. Siitä voi lukea enemmän täältä.

Kunnon vauhtilenkki

Kärsällä on jäänyt metsästysreissun jälkeen vauhti päälle. Tänä aamuna hän vei emännän juoksulenkille, josta tuli niin vauhdikas, ettei ole ennen tällaista ollutkaan. Toivottavasti Kärsä jaksaisi nyt vielä pitkään näitä juoksulenkkejä, vaikka ikä alkaa painaa jo.

Pihahommissa

Isäntä on tämän viikon vielä lomalla ja on tehnyt pihahommia. Koirilla on ollut tärkeä tehtävä vahtia, ettei vain sattuisi mitään. Mitäs siitä, jos aurinko sattuu paistamaan sopivasti niin, että vahtimishommia voi tehdä patjalla maaten.

Kärsä palasi kotiin

Kärsä palasi viikonloppuna kotiin suurelta metsästysreissultaan. Urpokin taisi salaa ilahtua, kun sai kaverin takaisin.



Kärsä ei ole kyllä laihtunut reissussa, vaan on edelleen vähän plösö. Urpo sen sijaan on vieläkin ihan luuviulu. Matokuuri voisi olla paikallaan.

Pappalenkkeilyä

Urpon kanssa on niin kivaa lenkkeillä, koska hän on niin rauhallinen nykyään. Nuorempana piti vielä rähjätä remmissä, jos vastaan tuli toinen koira, mutta nykyään Urpo kävelee ohi eikä katso muita päinkään. Sekös muita harmittaa! Yhtenä päivänä kohtasimme möykkäävän lapinkoiran, joka meinasi saada hepulin, kun Urpo vain tassutteli tyynesti ohi.

Kärsä tykittää

Kärsä on aivan liekeissä Inarin erämaassa. Hän on saanut taas saalista ja muutenkin toiminut hienosti metsällä. Iltaisin hän on kömpinyt ihmisten sänkyyn, mutta eihän häntä voi kieltääkään, kun noin hienosti toimii.

Pappakoirien kohtaaminen

Urpo on nauttinut olostaan kotona ilman Kärsääkin. Hän on päässyt lyhyille ja rauhallisille lenkeille.



Eilen olimme juhlistamassa ukin synttäreitä. Siellä oli vieraana toinenkin pappakoira, joka on suunnilleen Urpon ikäinen. Tarkka ikä ei ole tiedossa, koska Bingo on löytökoira. Alkuun vähän jännitti päästää Urpoa kohtaamaan Bingo sisätiloissa, mutta se meni ihan hyvin. Ainoa selkkaus tuli, kun Urpo meni Bingon isännän rapsuteltavaksi. Siitä Bingo ei tykännyt ja alkoi murista, mutta Urpo ei ollut moksiskaan, sillä eihän hän kuule enää mitään.



Urpo on ollut vähän valikoiva syömään viime aikoina. Kuvassa hän kiirehtii kauheaa kyytiä sisälle syömään, mutta saatuaan ruuan eteensä Urpo vai tuijotti sitä ja lähti pakittamaan kauemmas. Vain syöttämällä hän suostui syömään. Sen jälkeen olikin hyvä mennä ihmisten ruokapöydän ääreen kerjäämään herkkuja.

Kärsä onnistui

Kärsällä on ennyt hyvin pohjoisessa. Hän on jaksanut juosta hyvin ja saalistakin on tullut.

Pohjoisen vesillä

Kärsä on päässyt perille Inariin ja on aloittanut hommat. Paikalla on myös Kuura, joka on saman ikäinen kuin Kärsä. Ihanaa, että sennukoirat pääsevät ja jaksavat vielä metsästää.

Ainoana koirana

Kärsä lähti eilen aamulla isännän kanssa kohti pohjoisen kanalintumetsiä. Urpo ei tänä vuonna päässyt mukaan, koska hän ei pärjää enää pitkiä päiviä erämaassa. Urpo saa sen sijaan nauttia eläkepäivistä kotisoffalla.

Valitettavasti eläkepäivät alkoivat huonosti, sillä emäntä leikkasi koirien kynnet juuri ennen Kärsän lähtöä vähän kiireessä ja hämärässä. Yksi Urpon kynsistä jäi liian lyhyeksi, ja nyt kun Urpo kävelee asfaltilla ja raapii kynttään maata vasten, kynsi alkaa vuotaa verta. Sen vuoksi hänen on nyt käytettävä suojaa kävelylenkeillä.

Junkkari-voittaja

Tänä viikonloppuna nuoret kanakoirat kisaavat taas Junkkari-tittelistä, jonka Urpo voitti vuonna 2012. Aina silloin tällöin täytyy kaivaa voittajan viitta esiin ja muistella Urpon suurta hetkeä, josta on jo huimat 13 vuotta aikaa.

Ruokailuongelmat

Urpo on ruvennut syömään huonosti. Hänellä on aina kauhea kiire ruokakupille ja hän kerjää nameja entiseen tyyliin, mutta kun ruokakuppi laitetaan kuonon eteen, Urpo vain nuuhkaisee sitä ja jää seisoskelemaan.



Syöttäminen auttaa hieman, ja siihen on koko perheen osallistuttava. Nappulat on turvotettu, mutta syöminen on joskus vähän hidasta. Täytyy kai ruveta lisäämään nappuloiden joukkoon maksalaatikkoa, jos se innostaisi Urpoa syömään paremmin. Tähän asti Urpo on kuitenkin aina lopulta syönyt kupin tyhjäksi.

Nuorempanahan Urpo oli huono syömään, joskus hän ei suostunut syömään edes pitkän työpäivän jälkeen. Se loppui oikeastaan siihen, kun Kärsä tuli taloon ja Urpolle valkeni, että jos hän ei syö ruokaansa, niin sitten Kärsä hoitaa homman.

Maastoutunut Kärsä

Kärsä on hyvin paljon saman värinen kuin sohvamme, joten hänen on hyvä piiloutua.

Vielä ehtii

Aurinko yltää juuri ja juuri vielä takaterassille, missä on kesäaamuisin joskus liian kuuma. Nyt siinä on mukava lekotella hetken aamupäivällä. Koirilla pitää olla patja alla, koska muuten heille tulisi kylmä.

Valkoisia vieraita

Tänään saimme kylään Nukan ja Vikin. Pieni Viki pelkäsi alkuun taas Kärsää, mutta jännitys meni pian ohi. Urpo ja Viki tulivat oikein hyvin toimeen neljäntoista vuoden ikäerosta huolimatta.



Nyt kun Sipiä ei enää ole, niin Kärsä intoutui leikkiin Nukan kanssa. He juoksivat pitkin pihaa ja jopa painivat hieman. Aiemmin he eivät ole voineet leikkiä, koska Sipi on ollut poliisina välissä. Tosin nyt ei tiedä milloin koirat näkevät toisensa seuraavan kerran, sillä Nukkaa ja Vikiä odottaa ihan uusi seikkailu kaukana meistä.

Laiheliini lenkillä

Urpo on aina vaan laihempi ja laihempi. Hän kyllä syö kaiken, mitä hänelle antaa, mutta paino ei vain nouse. Yleisvointi on silti vielä hyvä, joten ei kai tässä mitään sen kummempaa voi tehdä kuin antaa mahdollisimman paljon ruokaa. Mihinkään tutkimuksiin emme enää lähde. Jos Urpon vointi heikkenee, niin sitten on aika päästää hänet ikiuneen.

Urpon pesäkolo

Urpo teki pesästään aivan uudenlaisen kaivautumalla patjan alle. Siellä oli varmasti lämmin ja mukava ottaa unoset.

Kyyhkyhommissa

Kärsän sairausloma ei kestänyt kovin pitkään, sillä hän pääsi Urpon kanssa kyyhkyhommiin eilen illalla.



Ilta oli menestyksekäs, tosin ensimmäinen passipaikka oli suutari, sillä siellä ei ollut lintuja. Toisessa paikassa niitä oli, joten kumpikin koira pääsi noutohommiin. Urpo-raukka ei kuule mitään ja hän jäi välillä seisoskelemaan pellolle lintu suussaan, mutta kyllä hänkin lopulta nouti hienosti. Kyyhkypassi on seniorille sopivaa hommaa.

Pieni vieras

Meille tuli tänään ensikäynnille pienoinen Viki, joka on Nukan pentu. Alkuun Vikiä pelotti äänekäs Kärsä, mutta hän huomasi pian, ettei Kärsä tee mitään. Urposta Viki tykkäsi heti. Heillä on huimat 14 vuotta ikäeroa!





Seisojapojat lähtivät töihin melko pian, mutta Nukka ja Viki jäivät vielä meille. Teimme pienen lenkin hevosaitauksen ympäri, ja Viki pääsi tapaamaan heppoja aidan takaa.



Hän meinasi vähän hermostua niille, ovathan hevoset aivan valtavan kokoisia noin pienen tytön silmissä.

Toimenpidepäivä

Kärsä meni tänään eläinlääkäriin poistattamaan tulehtuneen hampaansa. Nukutus ja toimenpide menivät hyvin, ja nyt Kärsä toipuu kotona sekaisin kuin seinäkello.



Seuraavat kaksi viikkoa Kärsä saa syödä vain pehmeää ruokaa, joten nappulat täytyy liottaa ja kotiin on hankittu pehmeitä nameja kovien tikkujen sijaan. Suuta pitäisi huuhdella vedellä tai suunhuuhteluaineella päivittäin ja lisäksi poistetun hampaan kohdalle voisi laittaa suojageeliä. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Geeliä ei ainakaan mene kuin vähän sinnepäin. Huuhteluainetta menee ehkä vähän paremmin oikeaan kohtaan, mutta sitäkin vastaan Kärsä protestoi aika voimakkaasti. Täytyy vai toivoa, että toipuminen edistyy hyvin nyt, niin Kärsä pääsee metsästysreissuun parin viikon päästä.

Vahtikoiruudet

Urpo ja Kärsä asettuivat tarkkailemaan pihaa kuin vahtikoirat. Totuuden nimissä heistä ei kummastakaan ole vahtikoiraksi. Urpo ei enää kuule mitään, ja Kärsä kyllä kuulee ja haukkuu kovaan ääneen, mutta on silti ihan säyseä ja tykkää kaikista ihmisistä.

Suru-uutinen

Urpo sai Sipiltä keväällä synttärilahjaksi ihanan pesän. Tällä viikolla saimme kuulla, että Sipi on siirtynyt sateenkaarisillan tuolle puolen 13 vuoden ikäisenä.



Urpo ja Kärsä tapasivat Sipin viimeistä kertaa heinäkuun lopulla, kun kävimme Perniössä. Silloin ei kukaan aavistanut, että se jäisi viimekseksi tapaamiseksi.

Urpo on Sipille ikuisesti kiitollinen ihanasta pesästään, jossa Kärsäkin viihtyy aina tilaisuuden tullen. Meille jää ikuisesti hyvät muistot Sipistä.

Upea aamu

Oli aika lämmin aamu, mutta Kärsä pääsi silti juoksulenkille. Alkumatkasta Kärsä pääsi uimaan, ettei tulisi liian kuuma.



Matkaa kertyi lopulta 15 kilometriä. Oli aivan upea auringonpaiste ja maisemat sen myötä kohdillaan.

Perjantailämpö

Perjantaisin käymme naapurikaupungissa metsälenkillä. Kesän aikana koirat ovat päässeet juomaan vettä polun varrella olevasta ojasta, mutta nyt oja olikin tyhjä. Kärsä meinasi saada lämpöhalvauksen, koska hänen täytyy lämmöstä huolimatta viuhtoa menemään täyttä vauhtia.

Pieni lenkki kylillä

Syyskuu on alkanut niin lämpimänä, ettei iltapäivällä oikein voi tehdä pitkiä lenkkejä. Tänään teimme kylillä pienen lenkin, jonka jälkeen Kärsä oli ihan läkähdyksissä.

Linnavuorella

Pyörähdimme tänään pitkästä aikaa Piikkiön linnavuorella. Siellä on noin 4-5 kilometrin pituinen lenkki, mutta tällä kertaa kiersimme vain pari kilometriä, koska koirilla oli kiire kotiin syömään. Menimme laavun ohi pysähtymättä muuta kuin ottamaan kuvan. Meillä ei ollut edes eväitä mukana ollenkaan.

Polku on osin aika juurakkoinen, joten Urpolla oli välillä vaikeuksia. Tassut eivät enää nouse samalla tavalla kuin nuorena.

Katu-uskottava Kärsä

Kärsä kulkee kylillä tassu ajeltuna nyrpeä ilme naamallaan. Kyllä nyt kaikki kiertävät Kärsän kaukaa!

Elokuun viimeinen

Kärsä on täysin toipunut keskiviikon nukutuksesta ja on taas täynnä virtaa. Reilun 18 kilometrin juoksulenkki ei tehnyt tiukkaa. Ihanaa nähdä Kärsä taas omana itsenään.

Parrakas riehuja

Kärsä on palautunut entiselleen eilisestä nukutuksesta ja on jo täynnä virtaa, joten suuntasimme koirametsään Moonan kanssa. Meno oli vauhdikasta, mutta Kärsän ei voinut antaa riehua ihan mielin määrin. Hänellä oli kuonokoppa päässä, ettei hän vain söisi mitää keppejä, koska se on nyt kielletty. Koppa piti kuitenkin ottaa pois painimatsien ajaksi, jotta Kärsä voisi puolustautua parrakasta riehujaa vastaan.

Olipa taas kivat leikit koirilla!

Laiheliinit lääkärissä

Tänään oli aika viedä seisojapojat eläinlääkäriin hoidattamaan vaivoja. Kärsällä on edelleen tullut vähän veristä kuolaa suusta ja hengitys haisee todella pahalle. Urpon toinen silmä vuotaa vieläkin.

Ennen vastaanottoa pojat saivat käydä vaa'alla. Urpo-raukka painaa enää 25 kiloa, Kärsäkin vain 27 kiloa! Aikaisemmin molemmat ovat painaneet noin 30 kiloa. Kärsä on kyllä vähän plösö, joten ehkä hänellä on lihasmassaa hävinnyt ja tilalle tullut läskiä.



Ensin tutkittiin Urpon silmä. Eläinlääkäri testasi, että kyynelneste on normaalia ja että sitä tulee tarpeellinen määrä. Se puoli oli kunnossa, joten seuraavaksi silmää katsottiin lampulla. Sieltä ei onneksi löytynyt mitään erityistä. Urpo sai viikon silmätippakuurin, jolla ongelman pitäisi korjaantua.



Sitten oli Kärsän vuoro. Hän sai piikin kankkuun ja pian hän olikin untenmailla. Urpo sai jäädä seuraamaan vielä siksi aikaa, että hoitaja tuli ottamaan verinäytteen Kärsän tassusta, mutta sitten Kärsä jäi sinne ja Urpo pääsi emännän kanssa kävelylle.



Siitä tulikin oikea papparaislenkki, hidas ja täynnä nuuskuttelua. Urpo bongasi fasaanipoikueen golfkentän laidalta ja olisi halunnut seisontahommiin.

Pari tuntia myöhemmin oli aika hakea Kärsä kyytiin. Suusta oli löytynyt oikealta ihan takaa kahden alahampaan välistä jotain, ehkä tikun palanen, joka oli ollut siellä jo aika pitkään ja aiheuttanut tulehduksen. Eläinlääkäri kertoi, että tulehduksen vuoksi yksi hammas pitäisi poistaa muutaman viikon sisällä. Toivottavasti se onnistuu ennen ensi kuun vaihdetta, sillä Kärsän olisi tarkoitus lähteä pohjoiseen metsästyshommiin silloin. Kärsän verinäytteestä ei onneksi löytynyt muuta kuin että joku maksa-arvo oli vähän koholla. Eläinlääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan siitä.



Nyt Kärsä on kotona ihan tillintallin, silmät vain seisovat päässä. Kamalaa nähdä hänet sellaisena, mutta toivon mukaan hän palautuu nopeasti.