Kärsä kääriytyneenä

Kärsä-kääryle nukkui antaumuksella peittoon kääriytyneenä pitkän aamulenkin jälkeen. Olisi emännällekin maistunut uni, mutta on tehtävä töitä, jotta meillä olisi varaa maksaa koirien superkalliit ruuat.

Urpo voi huonosti

Urpolle tuli eilen illalla pahoinvointikohtaus, kun tulimme takaisin kotiin naapurikaupungista. Urpo ei meinannut kotipihassa tulla autosta pois, vaikka isäntä oli tullut kotiin sillä välin, kun olimme poissa. Sitten Urpo hoiperteli ovelle ja heilautti häntäänsä hieman haistaessaan isännän hajun.

Kotona ei kelvannut nami, Urpo jäi vain lattialle makoilemaan. Myöhemmin hän hoiperteli juomakupille ja joi aika paljon. Sen jälkeen vointi vaikutti paremmalta, mutta nami ei edelleenkään kelvannut, ei edes pala juustoa.

Aamulla kaikki oli onneksi taas ihan hyvin. Urpo kävi pihalla pissalla ja rynni sitten takaisin sisälle kerjäämään aamupalaa.

Naapurissa lenkillä

Olimme tänään naapurikaupungissa lenkillä pikkuveljen treenien aikana. Oli niin kamalan kylmä tuuli ja vain pari astetta lämmintä, että seisojapojille piti laittaa fleecet päälle. Auringossa ja tuulensuojassa oli kuitenkin aika lämmin, joten ehkä pukeutuminen oli liioiteltua.

Supersuloinen papparainen

Urpo nukkui tänään niin suloisena peiton alla, että hänestä oli pakko ottaa kuva. Harmi vain, että hän tietysti heräsi ympärillä hiippailevan emännän ääniin, mutta onneksi unoset jatkuivat heti, kun kuva oli otettu. 14-vuotias tarvitsee paljon unta ja lepoa jaksaakseen.

Maanantaiyllätys

Koirille tuli tänään iloinen yllätys, nimittäin Nukka, joka on aina niin innoissaan pojista. Lähdimme tietysti retkeilemään luontopolulle. Urpo jaksoi hienosti, mutta kun piti poseerata nätisti kuvaa varten, hänellä meni kuppi nurin eikä hän suostunut istumaan. No, vanhuksella on vanhuksen säännöt.



Nukka oli vähän kiinnostunut suolammesta, mutta ei sentään tohtinut mennä uimaan vielä. Seisojia ei voinut päästää lähellekään, sillä lammella oli lintuja.

Auringonpalvoja

Kylmästä säästä huolimatta Urpo viihtyi pihalla tänään, koska oli aurinkoista. Hän istuskeli ja katseli ympärilleen ja otti välillä pienet nokosetkin.

Kynsipäivä

Tänään oli taas vuorossa kynsienleikkuu. Kynnet olisi hyvä leikata noin kymmenen päivän välein, mutta väli on usein kaksi viikkoakin. Urpolla tuntuu olevan kovat ja vähän liian pitkät kynnet, kun taas Kärsällä on lyhyet nysät, joita on helppo leikata, koska ne ovat niin pehmeät.

Kidutuksen jälkeen he saavat aina namin, jotta toimenpide sujuisi hyvin. Kuvassa he odottavat namia.

Kaksin pedillä

Jos Urpo on omalla pedillään ja Kärsäkin haluaa sinne, niin täytyy tehdä kompromissi ja olla pedillä yhdessä.



Hyvin mahtuu kaksi rohjaketta yhtä aikaa!

Koirametsässä

Ihmisväki kärsii pahasta nuhakuumeesta, joten koirien ulkoiluttaminen on tällä hetkellä hankalaa. Kukaan ei oikein pysty viemään heitä lenkille, mutta onneksi vaihtoehtona on koirametsä.



Tunnin vuoro aidatulla alueella käy hyvin kävelylenkistä. Ainoa ongelma on se, että ihmiset eivät voi vain istuskella paikoillaan, koska silloin koiratkin nysväävät vain paikoillaan. Täytyy siis koko ajan pysyä pienessä liikkeessä, jotta koirat käyttäisivät tunnin hyödyksi.

Kärsän huulipuna

Kärsällä on viime aikoina aika ajoin jäänyt "huulipuna" näkyville, toisin sanoen pippeli ei vetäydy esinahan alle. Se saattaa roikkua näkyvillä ikävästi, kunnes se taas yhtäkkiä vetäytyy sisään. Jos tällainen alkaa olla säännöllistä, niin ei kai auta muu kuin lähteä eläinlääkäriin.

Kolmen mentävä patja

Näköjään vanhan sohvan divaanipatjalle mahtuu koko kolmikko yhdessä, jos oikein kovasti yrittää.

Patjan säästäminen oli kyllä todellinen peliliike silloin, kun hankimme uuden sohvan, sillä siitä on ollut paljon iloa koirille kylmällä säällä, kun ei ihan tarkene makoilla paljaalla maalla. Puhumattakaan niistä kevättalvista, jolloin on ollut lunta maassa!

Papparaisen nautinto

Ihanaa, että on kevät ja kesäkin tulossa jo! Urpo nauttii niin paljon auringossa makoilusta. Kesällä ei tarvitse pahemmin käydä lenkilläkään, kun voi vain makoilla pihalla koko päivän.

Ihana tuhisija

Aina kun oma peti on vapaana, Urpo tykkää mennä sinne tuhisemaan. Peti on varmasti mukava papparaisen vanhoille luille, kun se on lämmin ja pehmeä.

Kärsä ei arvosta

Kärsä haluaa aina lenkille, vaikka taivaalta sataisi jalkarätin kokoisia räntähiutaleita. Hän ei kyllä oikein arvosta sitä, että pitää pysähtyä ottamaan kuvia kesken kaiken.

Pihatuokio

Aamulla oli varsin aurinkoista, joten emäntä arveli päivästä tulevan hyvä rötväyspäivä koirille. Sitten taivaalle ilmestyikin pilviharsoa ja tuuli voimistui, mutta pihalle oli silti mentävä kokeilemaan, tarkenisiko siellä. Seisojavanhukset eivät oikein tarenneet, mutta kun heille laitettiin takit päälle, he olivat tyytyväisiä. Kuvassa he olivat vielä ilman takkejaan ja kyyhöttivät yhdessä nipussa toisiaan lämmittääkseen.

Urpon suuri päivä

Urpo on neljätoistavuotias, hurraa! Kukapa olisi uskonut, että Urpo olisi näinkin pitkäikäinen. Se on kyllä ollut vain positiivinen yllätys, että olemme saaneet pitää Urpon näin pitkään.



Urpon suuri päivä sujui enimmäkseen hyvissä merkeissä. Aamulla hän ei halunnut lähteä lenkille, joten Kärsä kävi emännän kanssa kiertämässä lenkin kymmenen asteen pakkasessa Urpon makoillessa sohvalla. Emäntä jäi ihan Urpoa varten etätöihin, ettei tämä joutuisi viettämään juhlapäiväänsä yksin kotona.



Iltapäivällä oli nakkiaterian aika. Urpo ei tarvinnut kovin paljon nappuloita, koska neljässätoista nakissa on jo aika paljon syömistä. Lenkille Urpo ei taaskaan lähtenyt, joten hänen synttäripäivänsä meni kotona rötväten. Se on kyllä ihan sopivaa puuhaa 14-vuotiaalle vanhukselle.

Illalla Urpo sai parhaan lahjansa, kun isäntä tuli kotiin pitkän työviikon jälkeen. Valitettavasti Urpon ilo jäi lyhytkestoiseksi, sillä isäntä oli kotona vain hetken ja lähti sitten taas reissuun. Loppuilta Urpolla meni ikkunalla kytäten, että palaisiko isäntä kuitenkin vielä kotiin.

Urpon vuoro

Vihdoin Urpo on päässyt uuteen petiinsä! Se näyttää ihanan lämpimältä ja mukavalta.



Petiin mahtuu tietysti myös kaksi seisojaa, jos tarve vaatii. Yleensä menee niinpäin, että Kärsä on pedillä ensin ja Urpo kömpii viekkuun.

Peti on vallattu

Urpo-raukka ei ole vieläkään juuri päässyt kokeilemaan uutta petiään, koska se on jatkuvasti varattu. Siinä viihtyy myös ihmislapsi.

Urpon lahja

Urpo sai Sipiltä etukäteen synttärilahjan, uuden pedin. Tai siis peti on Sipin vanha, mutta Urpolle uusi. Urpo ei tajunnut pedistä mitään, vaikka on Sipin ja Nukan luona viihtynyt samassa ja samanlaisessa pedissä paljonkin. Kärsä sen sijaan oli heti perillä pedin ihanuudesta ja meni siihen loikoilemaan.

Mieluinen vieras

Ukki kävi meillä tänään tuomassa Urpolle synttärilahjan (siitä enemmän myöhemmin). Urpo oli aivan haltioissaan, mutta ei suinkaan lahjasta vaan ukista. Urpo seurasi ukkia joka paikkaan ja seisoi pitkän ajan tämän tuolin vieressä päivystämässä, vaikkei pöydällä ollut edes mitään syötävää.



Sitten ukki tajusi vinkin ja meni sohvalle istumaan. Urpo kiipesi välittömästi tämän syliin ja nökötti siinä tassullaan kiinni pitäen. Urpo varmaan ajatteli, että vanhuksien täytyy pitää yhtä.

Lempipuuhassa

Kevät näyttää alkaneen, kun seisojapojat tarkenevat ottaa aurinkoa pihalla!

Mikä aamu!

Urpo jäi paljosta paitsi, kun ei lähtenyt mukaan aamulenkille. Auringonnousu oli ihan mahtava!

Ken on syyllinen?

Pikkuveli sai kaveriltaan klöntin muovailuvahamaista slimeä. Koirat ovat olleet kiinnostuneita siitä, sillä onhan se pyörinyt lattialla ja ruokapöydällä ja ties missä ja tuoksuu varmasti hyvältä. Yhtäkkiä klöntti oli hävinnyt jonnekin, ja tuli kauhea huoli, että onko jompikumpi koira nielaissut sen. Onneksi klöntti kuitenkin löytyi, joten tällä kertaa selvisimme säikähdyksellä.

Maanantai yllätti

Olipas mukavan aurinkoinen maanantai-ilta. Urpokin vallan innostui ja lähti mukaan lenkille.

Perjantai taikametsässä

Kärsä pääsi ihailemaan vihreitä sammaleita taianomaiseen metsään. On kyllä ihmeellinen helmikuun viimeinen päivä!

Vaihteeksi sadetakit

Tänä talvena koirat ovat saaneet käyttää koko vaatekertaansa. On ollut talvitkit, fleecet ja sadetakit vuorotellen. Tänään oli sadetakkien vuoro.

Kärsäeläin urbaanissa ympäristössä

Nyt alkaa olla sulaa jo joka paikassa, mutta pahimpien liukkaiden aikana olemme tehneet urbaaneja juoksulenkkejä, koska kaupungissa on yleensä ensimmäsenä sulat tiet.



Kärsä on sopeutunut hyvin kaupunkilaislenkkeilyyn ja menee keskustassa jo kuin vanha tekijä. Edes ihan jokaikistä pissaa ei tarvitse jäädä haistelemaan.

Olihan taas kylmä

Ripset ja viikset jäässä sai juosta taas tänä aamuna. Kotona mittari näytti 16:tta pakkasastetta lähtiessä, mutta sehän on vain vaatetuskysymys. Kärsäkin näytti pärjäävän hyvin takki päällä.

Yksitoistavuotias

Tänään on Kärsän juhlapäivä, nimittäin 11-vuotispäivä!



Päivä alkoi mukavalla metsälenkillä, vaikka olikin 16 astetta pakkasta. Urpo ei taaskaan vaivautunut lähtemään mukaan.



Lenkin jälkeen Kärsä pääsi Urpon viekkuun rentoutumaan ja lepäämään rankan lenkin jälkeen.



Iltapäivällä oli tietysti nakkiaterian aika. Kärsä hotkaisi kaikki nakit alta aikayksikön, mutta toivottavasti hän ehti edes tuntea niiden maun suussa, kun niitä oli kuitenkin yksitoista kappaletta.

Vaikea uskoa, että Kärsä on jo 11-vuotias, sillä kun Urpo täytti 11, tuntui että hän on ihan ikäloppu. Nyt Kärsä vaikuttaa suorastaan pennulta Urpoon verrattuna. Kärsällä on niin paljon energiaa ja hän aina valmis lähtemään mukaan mihin vain.

Kärsä jäässä

Kärsä lähti aamulla juoksemaan emännän kanssa, vaikka pakkasta oli melkein 15 astetta. Kärsä joutui pukemaan paksun talvitakkinsa ylleen, koska muuten olisi tullut kylmä.



Viiksikarvat taisivat silti vähän jäätyä.

Loma alkakoon

Olipas kerrassaan upea lenkkisää, vaikkakin todella kylmä. Urpokin lähti mukaan isännän kannustamana. Tästä on hyvä aloittaa pieni hiihtoloma. Ja vielä ystävänpäiväkin kaiken lisäksi!

Lunta tupaan

Eipä olisi pitänyt iloita lumettomista poluista, sillä nyt sitä lunta taas on. Ihan minimaalisen vähän tosin, mutta onpahan silti. Eipä se muuten haittaa, mutta kun se sulaa kuitenkin pian pois taas ja sitten on joka paikka ihan jäässä.

Omituinen talvi

On kyllä todella omituinen talvi, kun kaikki lumet ovat sulaneet pois. Jossain ojan pohjalla saattaa vielä olla vähän jäljellä, mutta muualla ei yhtään. Toisaalta ihanaa, että metsäpolut ovat täysin sulaneet, niin on helpompi kulkea. Urponkaan ei tarvitse liukastella.

Krapulaisen näköinen koira

Kärsällä on joskus tapana röhnöttää ihan hassussa asennossa sohvalla. Hän näyttää ihan krapulaiselta, kun vielä silmät lumpsavat samalla.

Valoisaa

Viikon päästä Kärsällä on synttärit ja se tietää sitä, että aamulla alkaa olla valoisaa. Ihanaa, kun kevät on tulossa!

Kiva penkki Kärsällä

Jos ei muualle mahdu sohvalla, niin Kärsä istuu vaikka Urpon päälle!

Helsinkiin asti?

No ei nyt sentään, mutta kyllä Kärsä juoksi emännän kanssa yli 15 km tänään aamuhämärissä.

Urpon ihmeparaneminen

Urpon huonovointisuus on tipotiessään! Yhtäkkiä hän vain oli taas ihan oma itsensä ja alkoi taas kerjätä herkkuja tavalliseen tyyliinsä. Tämä on suuri helpotus, sillä huoli oli kova. Jokainen tällainen on aina askel lähemmäs sitä väistämätöntä hetkeä, jolloin joudumme luopumaan Urposta. Onneksi se hetki ei ole ihan vielä.

Pelastaja-Kärsä

Tämän aamun lenkki sai odottamattoman käänteen, kun olimme pimeässä metsässä juuri kääntymässä kohti kotia. Kärsä alkoi yhtäkkiä vetää väärään suuntaan ja haisteli vimmatusti jotain polun vieressä. Emäntä meinasi jo hermostua, kun Kärsä ei totellut käskyä tulla pois, vaan jatkoi haistelua ja kiskomista. Lopulta emäntä meni katsomaan minkä perässä Kärsä oikein oli - kahden kuusen välissä mättäällä makasi pieni koira!



Kärsä alkoi haukkua, mutta koira vain makasi paikoillaan, joten emäntä otti pienokaisen syliin. Se ei vastustellut yhtään. Pimeässä oli vaikea nähdä mitään, mutta ainakaan mitään muita ihmisiä ei ollut lähettyvillä, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kantaa pieni koira meille kotiin. Kärsä riuhtoi remmissä ja koitti koko parin kilometrin matkan hyppiä pientä koiraa kohti, mutta se ei ollut moksiskaan.

Kotona se pääsi heti tuulikaappiin turvaan isoilta pedoilta. Urpo ei ollut mukana lenkillä eikä hän tajunnut yhtään, että lenkiltä palasikin kaksi koiraa eikä vain Kärsä. Emäntä kävi myöhemmin näyttämässä pikkukoiraa Urpolle, joka makoili sohvalla. Urpo vain nuuhkaisi sitä ja heilautti häntäänsä. Kärsä sen sijaan kävi vähän kuumana ja olisi halunnut haistella pikkukoiraa, joka onneksi oli narttu.



Ilmoitus paikallisessa someryhmässä ei tuottanut tulosta, kukaan ei tunnistanut koiraa eikä tiennyt sen omistajaa. Joku oli jakanut julkaisun julkiseen karkuriryhmään, mistä eläinsuojeluyhdistys bongasi sen ja otti yhteyttä meihin puhelimitse. Koska omistajaa ei löytynyt somen voimalla, eläinsuojelu tuli hakemaan koiran puolenpäivän jälkeen. Siihen asti se makoili hyvin hiljaa ja paikoillaan eteisessä. Vettä tarjottiin, mutta ilmeisesti koiralla ei ollut jano. Eläinsuojelun edustajalla oli sirunlukija mukanaan, ja koiralta löytyi kuin löytyikin siru. Myöhemmin eläinsuojeluyhdistys päivitti someen, että omistaja oli löytynyt.

Koiran kohtalo jäi kyllä mietityttämään. Mistä se oli lähtenyt ja mitä sille oli käynyt? Jotkut arvuuttelivat somessa, että se olisi joutunut karkureissullaan auton töytäisemäksi ja oli sen vuoksi niin rauhallinen eikä vastustellut, kun vieras ihminen otti syliin. Mitään ulkoisia vammoja siinä ei ollut eikä se aristanut mitään kohtaa, kävelikin ihan normaalisti, mutta eihän sitä näin maallikkona ikinä tiedä.

Toivottavasti koiralla on kuitenkin kaikki hyvin ja hyvä koti.

Urpo voi huonosti

Urpolle tuli eilen illalla yhtäkkiä huono olo. Olimme naapurikaupungissa lenkillä kaksijalkaisen pikkuveljen treenien aikana ja siellä Urpo oli ihan reippaana mukana. Koirat jäivät vajaaksi puoleksi tunniksi vielä autoon lenkin jälkeen.



Kun tulimme kotiin, Urpo ei meinannut tulla ollenkaan pois autosta. Hän jäi istumaan takaluukkuun ja kun hän viimein suostui tulemaan pois sieltä, hän oli aivan kuin nukutuksesta herätetty koira. Meno näytti siltä niin kuin jalat eivät olisi kantaneet. Sisälle päästyään Urpo meni vain olohuoneen lattialle makaamaan eikä halunnut edes namia. Vähän ajan päästä hän siirtyi omalle patjalleen ja sai peiton ylleen.



Tänä aamuna hän liikkui jo normaalisti ja suostui pitkin hampain syömään aamupalaa, kun emäntä piteli kupista kiinni. Iltapäivällä hän söi ruokaakin emännän syöttämänä.

Toivottavasti tämä on vain jonkunlainen ohimenevä pahoinvointikohtaus.