Retkipäivä

Olimme pitkästä aikaa Marttilassa retkellä. Lähtiessä oli pilvistä ja 16 astetta lämmintä, joten Urpo sai lähteä ilman viilennysliiviä. Hän olisi kuitenkin tarvinnut sitä, sillä perille päästyämme aurinko oli jo tullut esiin ja lämpötila alkoi nousta.



Reitillä ei ole mitään uimapaikkaa koirille paitsi suo, mutta ei Urpo sinne mene rypemään. Kärsä sen sijaan viilensi itseään poikkeamalla pitkospuilta välillä. Urpokin suostui juomaan suosta yhdessä kohdassa.

Perjantairetki

Tänään alkoi kesäloman toinen osa, ja sen kunniaksi lähdimme iltalenkille Tammisaareen asti. Nukka tuli tietysti mukaan. Oli aikamoinen helle, joten Urpolla oli viilennysliivi yllään. Kärsä ja Nukka pitivät itsensä viileinä uimalla.



Meillä kävi aikamoinen tuuri, ettei laavulla ja uimapaikalla ollut ketään muita. Juuri kun olimme lähdössä, sinne tuli toinen seurue, mutta saimme siis uida ihan rauhassa.



Urpo alkoi loppumatkasta olla aika poikki ja hän nukahti autoon ennen kuin takaluukkua oli edes suljettu. Kotona hän kuitenkin hyppäsi ulos autosta ja lähti juoksentelemaan kotipihalla niin kuin ei olisi koskaan missään retkellä ollutkaan.

Urpon sukulainen

Isäntä bongasi Urpon sukulaisen käydessään ampumaradalla treenaamassa. Ilmankos olikin niin nätin ja fiksun näköinen yksilö!

Vesisateessa

Tänä aamuna sääennuste oli kyllä aivan pielessä. Ei luvattu sadetta, sitä ei näkynyt myöskään sadetutkassa. Kun Kärsä lähti emännän kanssa juoksulenkille, alkoi kuitenkin sataa melkein heti. Koko lenkin aikana tuli vähän väliä vettä niskaan. Ei olisi tarvinnut edes viedä Kärsää uimaan alkuun, kun turkki kastui muutenkin.

Pehmolelu

Kärsä on taas saanut paljon rakkautta pikkuveljeltään, jolle Kärsä on kuin elävä pehmolelu. Kärsä on aina vain kaikkien paras ystävä!

Uusi lempinimi

Urpo on viime viikonlopusta lähtien totellut nimeä Tollo. Lempinimenä on Tollero tai Toltsi.

Rankka viikonloppu

Juhlimme viikonloppuna pikkuveljen synttäreitä oikein kaksin juhlin. Lauantaina meillä oli kahdeksan pikkupoikaa riekkumassa pitkin pihaa. Koirien onneksi pojat söivät herkkuja terassilla ja tiputtelivat kaikenlaisia isoja ja pieniä muruja pöydältä. Siivoojilla oli kauhea urakka saada terassi puhtaaksi taas.



Sunnuntaina meille tuli neljä autollista sukulaisia juhlimaan. Vieraiden joukossa oli sukulaispoika, joka ei ollut nähnyt Urpoa ja Kärsää moneen vuoteen. Hän ei oikein muistanut heidän nimiään ja kysyi Urpon nähdessään, että oliko tämän nimi Tollo. Kaikki nauroivat vedet silmissä, ja Urpo ihmetteli mikä nyt oli niin hauskaa.

Kakkaa etsimässä

Naapurin hevoset jättävät isoja kakkakasoja tielle aina välillä. Sekös ilahduttaa koiria, jotka kyllä yleensä joutuvat tyytymään nuuhkimaan herkkuja kuonokopat päässään. Aina välillä he kuitenkin pääsevät tielle paljain päin ja silloin mennään heti kuono maata viistäen kakkaa etsien.





Kerran Urpoa onnisti oikein suuresti, kun hän löysi jättimäisen pökäleen ja onnistui nappaamaan sen suuhunsa. Jestas mikä aarre!

Fudisfani

Meidän perheessämme ei ihan hirveästi seurata jalkapalloa, mutta kyllähän joitain matseja täytyy katsoa, kun on EM-kisat. Kärsä kannustaa tieysti synnyinmaataan Hollantia, ja pukeutuu asianmukaisesti pelipäivinä.

Kesälenkki

Kesä on vähän huono aika käydä Kärsän kanssa juoksemassa, mutta nyt on ollut ilahduttavan viileää. Eilisaamuna Kärsä vei emännän reilun 15 kilometrin juoksulenkille. Alkumatkasta Kärsä toki pääsi uimaan, jotta turkki olisi märkä.

Mansikkarohmu

Urpo on vanhoilla päivillään tykästynyt mansikoihin. Hän ilmestyi yhtenä päivänä pihistämään herkkuja, kun emäntä unohti mansikkamaan portin auki hetkeksi. Kärsä sentään jäi kohteliaasti aidan toiselle puolelle odottamaan, että saisi maistiaisen.

Korvat kuunteluasennossa

Kuvassa kumpikin koirat kyttää tielle päin, mutta kuuntelee silti samalla toisella korvalla emäntää.

Kärsän suuri pelko

Pikkuveli on kuivaharjoitellut perhovavan käyttöä pihalla. Siitä kuuluu viuhuva ääni, kun siiman virkaa toimittava naru halkoo ilmaa. Kärsää pelottaa ääni tai naru tai molemmat.



Hän joutui käpertymään kivenkoloon pakoon pahaa perhovapaa.

Punkkikaaos

Ennen Kolin-reissua Urpolle ja Kärsälle oli jo ostettu punkkiliuokset valmiiksi niskaan valeltavaksi. Liuokset jäivät kuitenkin laittamatta, koska kummallakin oli vain yksi punkki ennen reissua.



Kolilla sen sijaan piisasi punkkeja senkin edestä hieman yllättäen. Jotenkin sitä ajattelisi, että täällä Lounais-Suomessa olisi paljon punkkeja, mutta eihän niitä ole täällä juuri yhtään, jos vertaa Kolin seutuun. Siellä Urpo ja Kärsä olivat heti ensimmäisestä päivästä lähtien täynnä punkkeja. Joka päivä niitä sai kiskoa irti turkista, yök.

Kotiin palattuamme koirille laitettiin heti punkkiliuokset, eikä sen jälkeen ole kummallakaan ollut yhtään punkkia. Nukka oli ollut kaukaa viisas ja ottanut punkkilääkkeet jo ennen reissua. Olisipa itsekin tajunnut...