Kakkatassu

Tänään eletään maaliskuun viimeistä päivää, eikä Lounais-Suomessa ole juurikaan enää lunta. Koirien tassut on siis pestävä joka ulkoilun jälkeen, koska ne ovat niin täynnä hiekkaa ja likaa. Tänään Urpo on vienyt likaisuuden ihan uudelle asteelle sotkemalla tassut kakkaan.



Ensin Urpo paskansi omalle tassulleen. Hänellä on nimittäin tapana keikkua kolmella jalalla puuta vasten ulostaessaan, jotta aromit jäisivät mahdollisimman korkealle muiden haisteltavaksi. Joskus käy niin, että pökäle osuu takatassuun pudotessaan, mutta tänäänpä Urpolla olikin vatsa hieman löysällä. Yök! Loppulenkin aikana piti olla tarkkana, ettei remmi osu takatassuun.

Iltalenkin jälkeen Urpo karkasi pihalla omille teilleen ja onnistui astumaan liiterin takana olevaan paskakasaan, mihin koirien kakkoja on heitelty pihalta pitkin talvea. Siitä seurasi taas huolellinen tassupesu oikein shampoolla. Kevät on omalla tavallaan ihana vuodenaika, mutta tätä paskarallia ei jaksaisi kyllä yhtään!

Pääsiäisen juoksut

Kiirastorstaina Urpo ja Kärsä saivat vieraakseen valkoiset paimenkoirat Villan ja Sipin. Kaikkien suureksi yllätykseksi Sipillä olikin juoksuaika alkamaisillaan, ja viriilit urokset kävivät ihan kuumana. Etenkin Kärsä oli aivan villinä Sipi-raukan perään. Sipillä ei ollut vielä alkanut vuoto, joten juoksujen alkaminen oli sen vuoksi yllätys kaikille.

Koska yhteisestä pääsiäisenvietosta oli sovittu jo kauan sitten, niin vieraat jäivät meille. Lopulta kaikki meni ihan hyvin. Kärsä lähti pitkäperjantaina miesten kanssa kalaan ja oli koko päivän poissa ahdistelemasta Sipiä. Urpo sen sijaan oli herrasmies ja antoi Sipin olla rauhassa.

Kun Sipi ja Villa lähtivät lauantaina takaisin kotiinsa, niin Urpo ja Kärsä nukkuivat koko päivän. Samoin valkoiset olivat nukkuneet koko illan kotiin päästyään.

Pientä pintaremppaa

Meillä on remontin aika nyt, kun Kärsäkin on aikuistunut sille tasolle, ettei enää tarvinne pelätä huonekalujen puolesta. Koirat eivät ole kovin käteviä remppa-apulaisia, joten Urpo ja Kärsä saivat odotella omalla patjallaan isännän maalaushommien aikana. Sekös masensi heidät ihan täysin! Heidän ilmeistään oikein huokui se, että omalla paikalla pysyminen oli erittäin vastenmielistä, kun lattialla oli suteja ja muita ihania maalaustarvikkeita.

Naisasiamiehet

Nyt on kyllä pakko olla jollain kulmakunnan nartulla juoksuaika, sillä Urpo ja Kärsä ovat niin levottomia aina kun menemme lenkille. Heillä on kauhea kiire metsään nuolemaan toisten koirien pissoja ja sitten kun tulemme takaisin tielle, niin he protestoivat. Etenkin Urpo alkaa siinä kohdassa aina hangata vastaan ja kulkea perässä remmi roikkuen. Voi kun he voisivat aina kulkea niin!

On muuten jännä, että kun Urpo ei vedä remmissä, niin Kärsäkin hellittää heti ja kulkee paljon nätimmin. Ties vaikka Kärsä ei olisi koskaan alkanutkaan vetää remmissä, jos Urpo olisi kiltimpi kulkija.

Lumisade yllätti

Lähdimme tänään lenkille aurinkoisessa säässä, mutta pari kilometriä käveltyämme alkoi todella sakea lumisade, joka jatkuu edelleen. Maassa on varmasti jo monta senttiä lunta, pitää kohta kaivaa kola esiin varastosta.



Aamulla ehdimme onneksi käydä juoksemassa kirkkaassa pakkassäässä. Matkan varrella ei ollut paljon ketään muita, koska olimme niin aikaisin liikkeellä. Sunnuntaiaamut ovat siitä hyviä, että silloin saa lenkkeillä rauhassa.

Suu vaahdossa

Tänä aamuna maa oli taas valkoinen, vaikka lumet ehtivät sulaa pois melkein kokonaan parin lämpimän päivän aikana. Meitä lumentulo ei hidasta, joten lähdimme juoksulenkille heti aamusta. Vauhti oli taas niin kova, että koirat olivat palatessa ihan suu vaahdossa ja räkä poskella. Emäntä ehkä myös hieman.

Uusi kaveri

Urpo ja Kärsä saivat tänään uuden leikkikaverin, kun törmäsimme polulla vapaana olleeseen saksanpaimenkoiranarttuun. Ensin pakoilimme vierasta koiraa pusikkoon, koska ei ollut tietoa, oliko kyseessä uros vai narttu. Koiran omistajat kuitenkin huutelivat meille, että voimme tulla moikkaamaan ja että koira on narttu. Menimme siis ottamaan lähempää kontaktia kovasti haukkuvaan koiraan.

Kärsä pelkäsi selvästi isoa ja vierasta koiraa, mutta Urpo meni tervehtimään. Kärsällä oli koko ajan karvat pystyssä ja hän haukkui takaisin. Lopulta Kärsäkin kuitenkin meni tekemään lähempää tuttavuutta. Taas nähtiin se, että olisi pitänyt viedä Kärsää enemmän ihmisten ilmoille silloin, kun hän oli vielä ihan pentu. Urpo on paljon rohkeampi eikä välitä lenkkeilijöistä, koska hän on saanut pienenä asua kaupungissa, missä tuli joka lenkillä vastaan ihmisiä.

Urpon merkkipäivä

Rakas ja tärkeä Urpomme täyttää tänään viisi vuotta! Kauhea ajatella, että Urpo on jo niin vanha, vaikka sitä ei kyllä huomaa hänestä muuta kuin kuonon harmaudesta. Muuten hän on edelleen yhtä kahjo, hänellä on aina kovat hommat pihalla, kun pitää kytätä pusikoita ja juosta vinhaa vauhtia pitkin ja poikin.

Iän myötä Urposta on tullut kauhea ahmatti. Poissa ovat ne ajat, jolloin häntä sai maanitella syömään ja syöttää lusikalla. Nykyään Urpo kerjää vähän väliä jotain. Myöhemmin tänään hän saa synttärilahjansa eli nakkipaketin.

Onnea myös kaikille sisaruksille!

Aikuistunut Kärsäeläin

Viime aikoina on näkynyt viitteitä siitä, että Kärsä olisi hieman aikuistunut. Enää ihan kaikkia tavaroita ei tarvitse piilottaa, kun Kärsä jää Urpon kanssa kahdestaan kotiin, eikä Kärsä enää hauku ihan kaikille vastaantulijoille lenkillä. Joskus hän kyllä edelleen ottaa poliisin viran ja haukkuu esimerkiksi koululaisille, joita kohtaamme pyörätiellä, mutta nykyään pystymme ohittamaan erään naapuritalon ihan hiljaa, vaikka pihalla olisi pikkukoiria räkyttämässä. Se on hyvin nautinnollista, kun pikkukoirat räkyttävät kuin viimeistä päivää ja Urpo ja Kärsä vain kulkevat ohi hännät pystyssä mutta hiiskahtamatta.

Joskus ei huvita

Urpo ja Kärsä veivät aamulla emännän juoksulenkille. Yleensä lenkillä ei tule montaa sellaista kohtaa, että vetoliinat eivät olisi kireällä, mutta tänään Urpoa ei jostain syystä huvittanut vetää. Hän jolkotteli enimmäkseen vierellä remmi löysällä. Kärsä sen sijaan piti huolen siitä, ettei emännän tarvinnut pinkoa omin voimin. Kun pääsimme takaisin kotipihalle, niin Urpo otti kauheat spurtit ja leikki Kärsän kanssa, joten mistään loukkaantumisesta ei onneksi voi olla kyse.

Yövieras

Meillä oli eilen vieras, joka jäi meille yöksi. Koirat tykkäävät nukkua vierashuoneen sängyllä, mutta he luovuttivat sen vieraan käyttöön - ainakin hetkeksi. Heti kun valot oli sammutettu, Kärsä avasi pelin ja hiipi vieraan viekkuun sänkyyn. Ei mennyt kauan kunnes Urpokin hoksasi, että tarjolla oli pedinlämmittäjän paikka. Siellä he sitten nukkuivat koko yön vieraan kainalossa tuhisten.

Holtiton tapaus

Urpo on viime aikoina ollut ihan mahdoton. Hän on kauhean leikkisä, mikä on tietysti ihanaa, mutta siihen liittyy myös paljon levottomuutta. Vaikka olemme olleet ulkona reilusti yli tunnin, niin Urpo päivystää aina vain ikkunalla ja pongahtaa pystyyn pienestäkin äänestä tai liikkeestä. Levottomuus tarttuu tietysti myös Kärsään ja sitten meillä onkin kädet täynnä, kun kaksi seisojaa vinkuu ja mankuu koko ajan jotain.



Urposta on tullut myös hyvin ahne. Hän kerjää koko ajan omien nappuloitten lisäksi ihmisten ruokia ja tunkee pöytään kuin mikäkin maailmanomistaja. Ainoa, mikä saa Urpon rauhoittumaan, on kunnon canicross-lenkki. Metsästys olisi tietysti myös rauhoittava tekijä, mutta nyt ei oikein ole mitään jahtia tiedossa.

Leikkikoira

Kärsä on edelleen hyvin leikkisä, onhan hän vasta kaksivuotias. Viime aikoina hän on taas saanut välillä leikkiä frisbeellä, joka oli pitkään pannassa, koska Kärsä kuumenee siitä niin paljon. Nyt alkaa taas olla se tilanne, että se pitää laittaa karanteeniin, sillä Kärsä on ruvennut vaatimaan frisbeeleikkejä aina kun menemme pihalle. Hän tietää, että frisbeetä säilytetään ulkovarastossa, joten hän menee aina seisomaan varaston eteen ja alkaa tuijottaa vaativasti.