Pohjoisen vesillä

Kärsä on päässyt perille Inariin ja on aloittanut hommat. Paikalla on myös Kuura, joka on saman ikäinen kuin Kärsä. Ihanaa, että sennukoirat pääsevät ja jaksavat vielä metsästää.

Ainoana koirana

Kärsä lähti eilen aamulla isännän kanssa kohti pohjoisen kanalintumetsiä. Urpo ei tänä vuonna päässyt mukaan, koska hän ei pärjää enää pitkiä päiviä erämaassa. Urpo saa sen sijaan nauttia eläkepäivistä kotisoffalla.

Valitettavasti eläkepäivät alkoivat huonosti, sillä emäntä leikkasi koirien kynnet juuri ennen Kärsän lähtöä vähän kiireessä ja hämärässä. Yksi Urpon kynsistä jäi liian lyhyeksi, ja nyt kun Urpo kävelee asfaltilla ja raapii kynttään maata vasten, kynsi alkaa vuotaa verta. Sen vuoksi hänen on nyt käytettävä suojaa kävelylenkeillä.

Junkkari-voittaja

Tänä viikonloppuna nuoret kanakoirat kisaavat taas Junkkari-tittelistä, jonka Urpo voitti vuonna 2012. Aina silloin tällöin täytyy kaivaa voittajan viitta esiin ja muistella Urpon suurta hetkeä, josta on jo huimat 13 vuotta aikaa.

Ruokailuongelmat

Urpo on ruvennut syömään huonosti. Hänellä on aina kauhea kiire ruokakupille ja hän kerjää nameja entiseen tyyliin, mutta kun ruokakuppi laitetaan kuonon eteen, Urpo vain nuuhkaisee sitä ja jää seisoskelemaan.



Syöttäminen auttaa hieman, ja siihen on koko perheen osallistuttava. Nappulat on turvotettu, mutta syöminen on joskus vähän hidasta. Täytyy kai ruveta lisäämään nappuloiden joukkoon maksalaatikkoa, jos se innostaisi Urpoa syömään paremmin. Tähän asti Urpo on kuitenkin aina lopulta syönyt kupin tyhjäksi.

Nuorempanahan Urpo oli huono syömään, joskus hän ei suostunut syömään edes pitkän työpäivän jälkeen. Se loppui oikeastaan siihen, kun Kärsä tuli taloon ja Urpolle valkeni, että jos hän ei syö ruokaansa, niin sitten Kärsä hoitaa homman.

Maastoutunut Kärsä

Kärsä on hyvin paljon saman värinen kuin sohvamme, joten hänen on hyvä piiloutua.

Vielä ehtii

Aurinko yltää juuri ja juuri vielä takaterassille, missä on kesäaamuisin joskus liian kuuma. Nyt siinä on mukava lekotella hetken aamupäivällä. Koirilla pitää olla patja alla, koska muuten heille tulisi kylmä.

Valkoisia vieraita

Tänään saimme kylään Nukan ja Vikin. Pieni Viki pelkäsi alkuun taas Kärsää, mutta jännitys meni pian ohi. Urpo ja Viki tulivat oikein hyvin toimeen neljäntoista vuoden ikäerosta huolimatta.



Nyt kun Sipiä ei enää ole, niin Kärsä intoutui leikkiin Nukan kanssa. He juoksivat pitkin pihaa ja jopa painivat hieman. Aiemmin he eivät ole voineet leikkiä, koska Sipi on ollut poliisina välissä. Tosin nyt ei tiedä milloin koirat näkevät toisensa seuraavan kerran, sillä Nukkaa ja Vikiä odottaa ihan uusi seikkailu kaukana meistä.

Laiheliini lenkillä

Urpo on aina vaan laihempi ja laihempi. Hän kyllä syö kaiken, mitä hänelle antaa, mutta paino ei vain nouse. Yleisvointi on silti vielä hyvä, joten ei kai tässä mitään sen kummempaa voi tehdä kuin antaa mahdollisimman paljon ruokaa. Mihinkään tutkimuksiin emme enää lähde. Jos Urpon vointi heikkenee, niin sitten on aika päästää hänet ikiuneen.

Urpon pesäkolo

Urpo teki pesästään aivan uudenlaisen kaivautumalla patjan alle. Siellä oli varmasti lämmin ja mukava ottaa unoset.

Kyyhkyhommissa

Kärsän sairausloma ei kestänyt kovin pitkään, sillä hän pääsi Urpon kanssa kyyhkyhommiin eilen illalla.



Ilta oli menestyksekäs, tosin ensimmäinen passipaikka oli suutari, sillä siellä ei ollut lintuja. Toisessa paikassa niitä oli, joten kumpikin koira pääsi noutohommiin. Urpo-raukka ei kuule mitään ja hän jäi välillä seisoskelemaan pellolle lintu suussaan, mutta kyllä hänkin lopulta nouti hienosti. Kyyhkypassi on seniorille sopivaa hommaa.