Kiire ulos

Nyt jos haluaa ehtiä työpäivän jälkeen ulos päivänvalossa, niin täytyy pitää kiirettä. Onneksi vielä ehtii nähdä auringon edes joskus, mutta äkkiä se pimeä kyllä tulee.

Urpo ei tahdo lenkille

Urpo käy nykyään lenkillä noin kerran päivässä, välillä ei sitäkään. Ei hänen olekaan mikään pakko lähteä, jos hän ei tahdo. Hänellä on kyllä aivan supersurkea ilme aina, kun hän ei halua lähteä.

Kesäajan viimeiset

Pian alkaa kamala talviaika, mutta tällä viikolla on vielä ollut mahdollista nauttia auringosta pihalla. Urpo on aina päivisin ulkona rötväämässä, kun emäntä tekee töitä kotona.

Kärsä on toipunut

Kärsä on jo täysin ennallaan eikä enää onnu, joten olemme pidentäneet lenkkejä hiukan. Kärsä on ainakin aina innokas lähtemään ja menisi vaikka maailman ääriin.

Lyhyt iltalenkki

Eilen olimme lyhyellä iltalenkillä naapurikaupungissa. Sieltä löytyikin oikein kiva metsäreitti, josta emme ole aiemmin olleet tietoisia. Siellä menee vaikka mitä polkuja, mutta nyt menimme vain lyhyen lenkin, ettei Kärsän lihasjumi pahene.

Kärsä jumissa

Kärsä on ollut sunnuntaisen juoksulenkin jälkeen melkoisen jumissa. Hän on ontunut toista etutassuaan siitä lähtien, joskin tilanne alkaa helpottaa jo. Lenkit ovat kuitenkin olleet lyhyitä nyt.



Vaikea sanoa mikä Kärsää nyt vaiva - onko kyseessä jokin revähdys vai pelkkä venähdys, joka ärtyy rasituksessa. Kävelylenkit sujuvat hyvin, mutta metsällä juokseminen ja näköjään myös valjaissa juokseminen saa aikaan jonkinlaisen jumin. Pitää ehkä käydä kokeilemassa lyhyempää juoksulenkkiä joskus.

Pitkä juoksulenkki

Kärsä vei aamulla emännän pitkälle juoksulenkille, 22 kilometriä. Kumpikin oli aika väsynyt loppuvaiheessa eikä Kärsä vetänyt kuin ensimmäiset 8-10 kilometriä. Sitten hän juoksi vain edellä vetämättä.



Lenkki oli tietysti todella pitkä Kärsä-vanhukselle. Nyt hän on loppupäivän aikana vain levännyt. Kävely on aika vaappuvaa lihaskivun takia. Ehkäpä Kärsän kanssa ei oikein enää voi tehdä juoksulenkkejä, ainakaan kovin pitkiä.

Hevosia kyttäämässä

Oman patjan turvasta on hyvä uhota naapurin hevosille, jotka olivat päässeet lenkille ja menivät talomme ohi. Kärsä ainakin murahteli vähän nähdessään jättimäisen hepan. Ei kyllä kannattaisi yhtään uhitella neljä kertaa isommalle!

Tylsää

Kärsä on ihan tylsistynyt, vaikka on käynyt kahdella pitkällä lenkillä tänään. Ehkä pitää kehittää pitkästä aikaa jotain juoksulenkkiä viikonloppuna.

Uusi päivä, uudet kujeet

Eilinen vaisuus on enää muisto, tänään Urpo ja Kärsä ovat olleet ihan omia itsejään. Kärsä alkoi vouhottaa heti aamusta ja vaati lenkitystä, ja Urpo kerjäsi nameja entiseen tahtiin.

Vaisua koiraväkeä

Urpo ja Kärsä kotiutuivat Ilomantsista myöhään eilen illalla. Kumpikin kävi juomassa pitkin yötä, mutta muuten olohuoneen puolella oli hyvin hiljaista.



Aamullakaan Kärsä ei ollenkaan vauhkoontunut, vaikka emäntä käänsi kylkeä sängyssä. Yleensä Kärsä huomaa heti, jos joku on hereillä. Oli jo melkein vähän huoli, että ovatko vanhat koirat menneet rikki reissussa, kun oli niin vaisua porukkaa. Sitten he kuitenkin lähtivät reippaana lenkille, jopa Urpo halusi vapaaehtoisesti lähteä mukaan.

Kärsällä on vähän lihasjumia ja varpaiden välissä hankaumaa. Tassuja pyyhkiessä Kärsä vingahti heti, kun emäntä vähänkin koski. Mutta eivätköhän nämä vaivat mene ohi levolla.

Kotimatkan aika

Ilomantsin-reissu on tällä erää tulossa päätökseen ja on kotimatkan aika. Kaikki meni onneksi hyvin, GPS-panta toimi eikä Kärsä juossut suden suuhun.

Urpokin jaksoi hyvin kulkea mukana, kun ei tarvinnut juoksennella, vaan sai edetä rauhassa. Ihanaa, että Urpo pääsi vielä 13,5-vuotiaana hommiin!

Saalista Ilomantsista

Aamu valkeni Ilomantissa hyvissä merkeissä, kun isäntä sai saaliiksi kaksi teertä aamupassissa. Kärsä jäljitti hienosti 300 metrin päästä toisen, karkuun juosseen teeren.



Varsinasella metsällä meni myös hyvin. Seniorikoirat jaksoivat hyvin, tosin Urpo ei lähtenytkään mihinkään huitelemaan, vaan pysyi lähellä. Kärsäkään ei onneksi mennyt liian kauas.





Illalla maistui ruoka sekä uni.

Perillä Ilomantsissa

Tämän vuoden pohjoisen reissu peruuntui, mutta tänä viikonloppuna Urpo ja Kärsä ovat isännän kanssa Ilomantsissa metsästämässä.



Itä-Suomen susitilanne ja mahdolliset GPS-häiriöt huolestuttavat, mutta ei auta kuin toivoa, että kaikki menee hyvin. Susia on toki kotinurkillakin yllin kyllin, mutta kotona koirat eivät juokse vapaana metsässä.

Syysmyrskyssä

Olimme taas naapurikaupungissa seuraamassa lasten futistreenejä. Niiden piti olla ulkokentällä, mutta syysmyrskyn takia ne oli siirretty sisätiloihin. Koirien lenkitystä ei valitettavasti voi siirtää sisälle, joten ei auttanut muu kuin käydä vähän ulkoilemassa. Urpon ilmeestä näkee, että se ei ollut kovin mieleistä.

Upea ruska

Kyllä kelpaa lenkkeillä, kun on näin upea ruska! Kärsä tosin söi taas monta omenaa kadun varrelta, kun ei ollut kuonokoppaa.

Urpon lempisää

Nyt ehtii vielä nauttia auringosta pihalla omalla patjalla rötväten. Pian aurinko ei enää yllä pihalle kunnolla ennen kuin sitten keväällä taas.

Julmuuksien julmuus!

Kun emäntä oli menossa nukkumaan makuuhuoneeseen, Urpo ja Kärsä ilmestyivät kynnykselle ihmettelemään, miksi he eivät pääse viekkuun. Eivät he ole kyllä koskaan päässeetkään yöksi viereen. Vai päivisin on oikeus makoilla sängyllä, kun siinä on päiväpeitto.

Kaupunkilenkkeilyä

Kurvasimme naapurikaupunkiin pikkuveljen futistreenien takia, ja koirat pääsivät haistelemaan uusia hajuja. Lenkki ei varmaan ollut kuin kaksi kilometriä pitkä, mutta se kesti ja kesti, kun oli niin paljon haisteltavaa. Kun pääsimme takaisin kentänlaidalle, Kärsä kuukahti ruohikolle, koska hänellä oli ollut niin rankkaa nenätyöskentelyä.

Kaunis lokakuu

Lokakuu alkoi kauniissa säässä. Ensin Urpo pääsi pihalle rötväämään päivällä, kun emäntä teki töitä etänä, ja illalla oli vuorossa pikkuveljen futistreenit kaupungilla. Niitä oli mukavaa seurata ruskan keskellä.



Toki teimme kaupungilla ollessa pienen lenkin myös. Koirilla ei poikkeuksellisesti ollut kuonokoppia päässä, ja Kärsä kunnostautui syömällä ainakin kahdeksan omenaa maasta. Saapa nähdä, onko huomenna massu pipi.