Vuoden viimeiset treffit

Kärsä pääsi Moonan kanssa koirametsään eilen heti aamusta. Sinne saapuessa oli vielä ihan pimeää, varsinkin kun oli kauhea kurakeli. Vettäkin taisi tihuttaa. Koirilla oli silti hurjat leikit ja painit, ja kyllä se päiväkin alkoi valjeta lähtiessä.



Kärsä sai samalla reissulla Rudyn vanhan Back on Track -verkkoloimen, jolla on lihaksia lämmittävä ja siten palauttava vaikutus. Kärsä sai sen ylleen heti, kun olimme tulleet kotiin.

Urpo jäi tällä kertaa kotiin lepäilemään. Hän varmaan luuli joutuvansa lenkille, jos olisi lähtenyt mukaan.

Kärsä Kärsämäellä

Kotimatkalla Kuusamosta pysähdyimme Kärsämäellä syömään ja tankkaamaan. Kärsä jätti sinne tietysti omat jälkensä. Hänen viesti kärsämäkeläisille koirille oli luultavasti "Kärsä was here".

Pieni karhunkierros

Nyt olemme jo kotona, mutta joulureissusta riittää vielä muisteltavaa. Joulupäivänä kiersimme pienen karhunkierroksen, joka on 12 kilometrin pituinen upea reitti. Urpo ja Sipi saivat taas jäädä mökille lepäämään, sillä reitti olisi ollut heille aivan liian pitkä.



Reitillä ei ollut paljon muuta porukkaa, mutta kuitenkin sen verran kulkijoita, että lumessa oli selvä polku.


Kuva A.S.

Lämpötila nousi nollan yläpuolelle, joten Kärsällä oli vain fleece yllään. Tauolla oli toki talvitakki, jonka kanssa Kärsä pärjäsi hyvin.

Meillä meni aika monta tuntia reitin kiertämiseen ja alkoi olla jo vähän huoli senioreiden pärjäämisestä keskenään mökillä, mutta heillä oli kaikesta päätellen mennyt ihan hyvin.

Kiutakönkäällä

Jouluaattona kävimme Kiutakönkäällä ihailemassa koskea. Sipi ja Urpo jäivät mökille, sillä he ovat aivan uupuneita reissaamisesta. Urpo ei liikahtanutkaan peiton alta, kun muu porukka oli lähdössä, joten emme toki pakottaneet häntä mukaan.



Kiutakönkäältä olisi lähtenyt noin viiden kilometrin pituinen retkeilyreitti, mutta emme lähteneet kiertämään sitä, koska meillä oli kiire Rukalle tapaamaan joulupukkia. Kävimme vain taukopaikalla ja menimme sieltä samaa reittiä takaisin parkkipaikalle.

Joulun ihme

Ihmisten syödessä Kärsä meni Nukan viekkuun sohvalle ja lepuutti päätään Nukan päällä. Tällaista ei ole ennen käynyt, Kärsä on yleensä pysynyt kaukana Nukasta eikä ainakaan vapaaehtoisesti ole rötvännyt Nukan kainalossa. Tämän täytyy olla joulun ihme!

Aatonaatto

Emännällä oli tänään työpäivä, joten oli herättävä aikaisin viemään koiria lenkille. Eipä se paljon haitannut, kun oli hieno maisema Konttaisjärven jäällä. Koirilla oli takit päällä, koska pakkasta on noin kymmenen astetta.



Iltapäivällä isäntä kävi moikkaamassa Kuuraa tämän kotona. Kuura tuntui kovasti odottavan joulupukkia. Urpo ja Kärsä eivät päässeet mukaan moikkaamaan Kuuraa, sillä he lähtivät emännän työpäivän jälkeen Rukalle retkeilemään Nukan kanssa.



Menimme noin viiden kilometrin pitusen lenkin, joka nousee ensin ylös näköalapaikalle ja laskee sitten alas. Näköalapaikalta ei nähnyt oikein mitään, koska aurinko oli jo laskenut. Sipi jäi mökille lepuuttamaan tassuja, mutta Urpo oli reippaana mukana.

Ensimmäinen seikkailu

Kiipesimme Konttaisen huipulle ihailemaan maisemia, tosin oli aika harmaata. Maisema oli silti hieno. Rinteen alapuolella oli hömötiaisia ja kuukkeleita, jotka söivät kädestä. Niitä koirat eivät kylläkään saaneet ihailla kuin matkan päästä.

Kaikki neljä koiraa olivat mukana, vaikka reitti oli aika raskas lumen ja jyrkän nousun vuoksi.

Pitkä päivä autossa

Kärsä kävi reippaana aamulenkillä ja sitten olimme koko päivän autossa. Ajoimme Kuusamoon asti mökkeilemään.



Tapasimme Kuusamon Cittarin pihalla Sipin ja Nukan, jotka olivat matkanneet omalla autollaan. Tästä alkaa joululoma!

Auto huoltoon

Veimme auton huoltoon vielä viime tipassa ennen kuin lähdemme kohti pohjoista jouluksi.



Siellä pitäisi onneksi olla lunta eikä tällaista harmaata. Kävelymatka korjaamolta kotiin oli paikoin ihan jäätävän liukas, mutta Urpokin selvisi siitä.

Ystävykset lämmitelemässä

Takkatulen ääressä on mukava makoilla ja mikäs sen parempaa, jos saa parhaan ystävän viekkuun!

Unelias Urpo

Emäntä lähti aamulla töihin ja koirat saivat jäädä kotiin. He saavat aina namin emännän lähtiessä ja yleensä Urpo tulee eteiseen kerjäämään namia hyvissä ajoin, kun emäntä alkaa pukea ulkovaatteita päälle.



Tänään Urpo oli kuitenkin niin syvässä unessa, ettei hän herännyt emännän lähtöaikeisiin eikä edes siihen, kun emäntä avasi herkkukaapin. Urpo ei herännyt siihenkään, kun sai namin kuonon eteen. Lopulta Kärsä sai Urpokin osuuden.

Lumikuono lenkillä

Kärsän aamuinen juoksulenkki oli aika hapokas. Yöllä oli taas vaihteeksi satanut lunta eilisen vesisateen jälkeen, ja kylmä viima puhalsi. Kärsä oli kuitenkin todella suurella innolla lähdössä lenkille ja jaksoi juosta hyvin.

Fleecet päällä lenkillä

Nyt on ollut oikein mukavia pikkupakkasia, joten koirien fleecet ovat olleet ahkerassa käytössä. Ne ovat oikein sopivia näille keleille, kun ei tarvitse paksua talvitakkia, mutta on kuitenkin hyvä lyhytkarvaisella olla jotain lämmikettä. Kivaa, että Urpolla on nyt ihan oma fleece.

Viimeiset säteet

Ihanaa, että pian alkaa jo päivä pidentyä. Eihän auringosta ehdi nauttia yhtään, kun se laskee niin aikaisin! Helmikuun lopulla koirilla on jo mahdollisuus päästä pihalle rötväämään vähän.

Pitkäkoipi

Kärsä oli pitkine koipineen reippaana aamulenkillä metsässä. Tällä kertaa liikuimme kävellen, koska emännällä on vähän flunssaa. Kärsä nautti kuitenkin, kun sai haistella kaikessa rauhassa kaikkia ihania hajuja.

Erilainen automatka

Tänään emäntä joutui yllättäen lähtemään autoilemaan ja otti koirat mukaan. Auton takaluukku ei kuitenkaan suostunut aukeamaan, joten koirien oli pakko mennä takapenkille. Ei ollut aikaa enää viedä heitä sisälle, muuta vaihtoehtoa ei siis ollut. Onneksi matka oli ihan lyhyt, sillä takapenkillä matkustaminen ei todellakaan ole turvallista.

Huuli lörpöllä

Kärsä ei ollut kovin tyytyväinen saamiensa palveluiden eli ruokailun ja lenkityksen tasoon ja makoili vain sohvalla huuli lörpöttäen.