Koirametsässä

Ihmisväki kärsii pahasta nuhakuumeesta, joten koirien ulkoiluttaminen on tällä hetkellä hankalaa. Kukaan ei oikein pysty viemään heitä lenkille, mutta onneksi vaihtoehtona on koirametsä.



Tunnin vuoro aidatulla alueella käy hyvin kävelylenkistä. Ainoa ongelma on se, että ihmiset eivät voi vain istuskella paikoillaan, koska silloin koiratkin nysväävät vain paikoillaan. Täytyy siis koko ajan pysyä pienessä liikkeessä, jotta koirat käyttäisivät tunnin hyödyksi.

Kärsän huulipuna

Kärsällä on viime aikoina aika ajoin jäänyt "huulipuna" näkyville, toisin sanoen pippeli ei vetäydy esinahan alle. Se saattaa roikkua näkyvillä ikävästi, kunnes se taas yhtäkkiä vetäytyy sisään. Jos tällainen alkaa olla säännöllistä, niin ei kai auta muu kuin lähteä eläinlääkäriin.

Kolmen mentävä patja

Näköjään vanhan sohvan divaanipatjalle mahtuu koko kolmikko yhdessä, jos oikein kovasti yrittää.

Patjan säästäminen oli kyllä todellinen peliliike silloin, kun hankimme uuden sohvan, sillä siitä on ollut paljon iloa koirille kylmällä säällä, kun ei ihan tarkene makoilla paljaalla maalla. Puhumattakaan niistä kevättalvista, jolloin on ollut lunta maassa!

Papparaisen nautinto

Ihanaa, että on kevät ja kesäkin tulossa jo! Urpo nauttii niin paljon auringossa makoilusta. Kesällä ei tarvitse pahemmin käydä lenkilläkään, kun voi vain makoilla pihalla koko päivän.

Ihana tuhisija

Aina kun oma peti on vapaana, Urpo tykkää mennä sinne tuhisemaan. Peti on varmasti mukava papparaisen vanhoille luille, kun se on lämmin ja pehmeä.

Kärsä ei arvosta

Kärsä haluaa aina lenkille, vaikka taivaalta sataisi jalkarätin kokoisia räntähiutaleita. Hän ei kyllä oikein arvosta sitä, että pitää pysähtyä ottamaan kuvia kesken kaiken.

Pihatuokio

Aamulla oli varsin aurinkoista, joten emäntä arveli päivästä tulevan hyvä rötväyspäivä koirille. Sitten taivaalle ilmestyikin pilviharsoa ja tuuli voimistui, mutta pihalle oli silti mentävä kokeilemaan, tarkenisiko siellä. Seisojavanhukset eivät oikein tarenneet, mutta kun heille laitettiin takit päälle, he olivat tyytyväisiä. Kuvassa he olivat vielä ilman takkejaan ja kyyhöttivät yhdessä nipussa toisiaan lämmittääkseen.

Urpon suuri päivä

Urpo on neljätoistavuotias, hurraa! Kukapa olisi uskonut, että Urpo olisi näinkin pitkäikäinen. Se on kyllä ollut vain positiivinen yllätys, että olemme saaneet pitää Urpon näin pitkään.



Urpon suuri päivä sujui enimmäkseen hyvissä merkeissä. Aamulla hän ei halunnut lähteä lenkille, joten Kärsä kävi emännän kanssa kiertämässä lenkin kymmenen asteen pakkasessa Urpon makoillessa sohvalla. Emäntä jäi ihan Urpoa varten etätöihin, ettei tämä joutuisi viettämään juhlapäiväänsä yksin kotona.



Iltapäivällä oli nakkiaterian aika. Urpo ei tarvinnut kovin paljon nappuloita, koska neljässätoista nakissa on jo aika paljon syömistä. Lenkille Urpo ei taaskaan lähtenyt, joten hänen synttäripäivänsä meni kotona rötväten. Se on kyllä ihan sopivaa puuhaa 14-vuotiaalle vanhukselle.

Illalla Urpo sai parhaan lahjansa, kun isäntä tuli kotiin pitkän työviikon jälkeen. Valitettavasti Urpon ilo jäi lyhytkestoiseksi, sillä isäntä oli kotona vain hetken ja lähti sitten taas reissuun. Loppuilta Urpolla meni ikkunalla kytäten, että palaisiko isäntä kuitenkin vielä kotiin.

Urpon vuoro

Vihdoin Urpo on päässyt uuteen petiinsä! Se näyttää ihanan lämpimältä ja mukavalta.



Petiin mahtuu tietysti myös kaksi seisojaa, jos tarve vaatii. Yleensä menee niinpäin, että Kärsä on pedillä ensin ja Urpo kömpii viekkuun.

Peti on vallattu

Urpo-raukka ei ole vieläkään juuri päässyt kokeilemaan uutta petiään, koska se on jatkuvasti varattu. Siinä viihtyy myös ihmislapsi.

Urpon lahja

Urpo sai Sipiltä etukäteen synttärilahjan, uuden pedin. Tai siis peti on Sipin vanha, mutta Urpolle uusi. Urpo ei tajunnut pedistä mitään, vaikka on Sipin ja Nukan luona viihtynyt samassa ja samanlaisessa pedissä paljonkin. Kärsä sen sijaan oli heti perillä pedin ihanuudesta ja meni siihen loikoilemaan.

Mieluinen vieras

Ukki kävi meillä tänään tuomassa Urpolle synttärilahjan (siitä enemmän myöhemmin). Urpo oli aivan haltioissaan, mutta ei suinkaan lahjasta vaan ukista. Urpo seurasi ukkia joka paikkaan ja seisoi pitkän ajan tämän tuolin vieressä päivystämässä, vaikkei pöydällä ollut edes mitään syötävää.



Sitten ukki tajusi vinkin ja meni sohvalle istumaan. Urpo kiipesi välittömästi tämän syliin ja nökötti siinä tassullaan kiinni pitäen. Urpo varmaan ajatteli, että vanhuksien täytyy pitää yhtä.

Lempipuuhassa

Kevät näyttää alkaneen, kun seisojapojat tarkenevat ottaa aurinkoa pihalla!

Mikä aamu!

Urpo jäi paljosta paitsi, kun ei lähtenyt mukaan aamulenkille. Auringonnousu oli ihan mahtava!

Ken on syyllinen?

Pikkuveli sai kaveriltaan klöntin muovailuvahamaista slimeä. Koirat ovat olleet kiinnostuneita siitä, sillä onhan se pyörinyt lattialla ja ruokapöydällä ja ties missä ja tuoksuu varmasti hyvältä. Yhtäkkiä klöntti oli hävinnyt jonnekin, ja tuli kauhea huoli, että onko jompikumpi koira nielaissut sen. Onneksi klöntti kuitenkin löytyi, joten tällä kertaa selvisimme säikähdyksellä.

Maanantai yllätti

Olipas mukavan aurinkoinen maanantai-ilta. Urpokin vallan innostui ja lähti mukaan lenkille.